Uusi vauva sukuun

Ainahan sitä välillä tapahtuu jotain hyvääkin :) Viikko sitten lauantaina siskon tyttö sai pikkuruisen poikavauvan :) Kävin eilen sylittelemässä ja nuuhkimassa pientä. Voi miten ihana se pikkuinen olikaan !

Voi sitä nuoren perheen onnea. Se on taas niitä kerran elämässä -juttuja : vain kerran elämässä voit olla esikoisen äiti. Kaikki ne haparoivat otteet. Se jännitys, äidiksi kasvaminen. Tuli niin elävästi mieleen oma elämäni reilu 15v sitten. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Huih.

Pieni mies oli äitini 3. lapsenlapsenlapsi. Äidilläni on 5 lasta, 19 lastenlasta ja nuo 3 lastenlastenlasta. Iso sukuko ? No ei se niin iso ole. Sopiva.

PELKO

Tänään

Jokaisessa viikossa on kaksi päivää, joista emme
koskaan saisi olla huolissamme. Kaksi päivää,
joita ei saa rasittaa peloilla eikä epäilyksillä.

Toinen päivistä on eilinen erehdyksineen ja huolineen;
virheineen ja vikoineen; suruineen ja tuskineen.
Eilispäivä on ikuisiksi ajoiksi vetäytynyt pois
vaikutuspiiristämme. Kaikki maailman mammonat
ovat riittämättömiä tuomaan takaisin eilistä.

Emme voi peruuttaa yhtään tekoa jonka olemme
tehneet; emme voi pyyhkiä pois yhtään sanottua sanaa.
Eilispäivä on vain yksinkertaisesti ollut ja mennyt.

Toinen päivistä taas on huominen.
Se on yhtä kaukana kuin eilinen - saavuttamattomissa.

Huomisen aurinko nousee joko loistavana
tai pilvillä verhoiltuna.
Mutta se nousee!

Meillä ei ole mitään osuutta huomispäivään ennen
kuin aurinko nousee, sillä huomista ei vielä ole.

Näin meillä jää vain yksi päivä.
Tänään!

Elä siis ja nauti tästä hetkestä. Nyt on tänään.
Tee sille jotain ennen kuin siitä tulee eilinen.

Hitto sentään nuo sanat koskettivat ! Avasin Positiivareiden sivut etsiäkseni jotain lohduttavaa tämän kaiken keskellä ja tuohan siellä oli, ihan nenäni edessä, kaivelematta, etsimättä....

PELKO ! Se iski minuun kuin loinen. Imi voimani parina viime päivänä. Tiistai kun vielä valkeni ihan normaalipäivänä. Iltapäivällä huomasin että olinko roiskinut paidalleni mitä vai mitä roiskeita siinä on. Kuin kone alitajunta sanoi että katso rintaasi ja katsoinkin. Se halvatun veri tuli toisesta rinnastani. Parahdin itkuun sillä en tiennyt muuta syytä moiseen kuin syöpä !

Soitin ihanalle työterveyshoitajalleni ja sain ajan jo seuraavaksi päiväksi. Arvatkaapa nukuinko ? Ihana mieheni oli kuitenkin erittäin suurena tukena ja jaksoi lohduttaa.... Vähän helpotti kun lääkäri ei löytänytkään mitään, vaan siis sitä verta oli, ei muuta. Kerrankin oli sanaton.... Tuntui kuin leijailisin kehoni ulkopuolelle ja seurailisin tätä kaikkea ulkopuolisena.... Terveydenhoitaja oli todella myötämielinen ja sanoi että hänpä selvittää menisikö mammografiaan yksityiselle vaiko julkiselle. Julkiseen on kuulemma kuukauden jono. Lääkäri kysyi antaisiko rahatilanne myötä yksityiselle. Eihän se anna, mutta arvatkaapa ootanko kuukauden ? Kuka teistä odottaisi ?

Hoitaja soitteli ja kyseli. Hinta 100e ja pääsisin jo seuraavana päivänä (eilen kävin) mammografiaan yksityiselle. Eipä tullut mieleen millä makselen :o/ Ajatus pyöri vain siinä et äkkiä selville mikä tää homma on.

Pääsin vain kotiin ja terveydenhoitaja soittikin että mammo olisi ILMAINEN. Voitteko kuvitella ? Mikä tuuri. Homma selviäisi heti ja ei vielä maksaisikaan mitään !

Kaikki tapahtui niin nopeasti ja mieleen ehti tulla kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Ruokahalut menivät, samoin unet. Ihana lääkärini kuitenkin ymmärsi kirjoittaa sairaslomaa ensi tiistaihin ja sen otinkin vastaan.

Mutta..... milläs mammografiaan menen ? Hoitolapset saivat varahoidon, mut entä omat ? Minne laitan 2 ja 4 vuotiaat ? Entä pystynkö menemään lija-autolla ? Matkaa on 25km eikä meillä omaa autoa..... Keräsin kaiken rohkeuteni ja lompsin äidin luo. Lääkärin ajan esikoinen oli vahtimassa pieniä, samoin eilen. Hän vei tänä aamunakin Amalian kerhoon :o) Ihana tyttö tuo esikoinen !

Äitini sanoi et ilmanmuuta autetaan ja viedään. Kaikki meni kuitenkin niin että lähdin eilen mammoon siskoni ja äitini kanssa. Oli ihan kiva kaupunkireissu ja käytiin kahvillakin :o) Sain omaa aikaa lapsista ja pääsin Lindexillekin..... En vain osannut nauttia noista onnenmurusista :o/

Tänä aamuna sitten sain tulokset : EI SYÖPÄÄ !!!!!!!!!!!!!!!!!!! MUTTA suositellaan duktografiaa, joka on rintatiehyiden varjoainekuvaus tms. Sinne ootellaan ei-kiireellistä kutsua. Maitotiehyet olivat laajentuneet siitä mistä veri tuli. Mitään patologiseen viittaavaa ei kuitenkaan löytynyt. Ruokahalukin palasi ja nyt olen puputtanut leipää yms. itseni turvoksiin..... :o/

Voitta vain kuvitella mikä olo oli ! Nyt voi olla kuitenkin huojentunein mielin ja odotella maanantain lääkäriä. Siellä tehdään jatkosuunnitelmat. Eiköhän elämä voita. Nautitaan siis tästä päivästä ! Ei murehdita huomista. Ja murehditaan vasta kun aihetta siihen on. Nää on silti niitä asioita, jotka näpäyttävät.... Pysäyttävät. Laittavat ajattelemaan.

Eilenkin tuossa sohvalla istuessani mietin onko se sittenkään niin tärkeää mihin mies hylkää vaatteensa, murustaako keittiön, jättääkö maitopurkin pöytään, kaivaako nenäänsä.... Onko se sittenkään suuttumisen arvoista jos lapsi sotkee keittiönkaapit, likaa lattian, kaataa maidon, valvottaa yöllä..... Ajatelkaa ! Saan olla vielä mukana noissa kaikissa :o) Elämässä rakkaitteni kanssa. Saan olla näkemässä nuo kaikki. Yritän olla onnellinen juuri nyt, tässä hetkessä.

Tähän vielä sopii Tyyneysrukous paremmin kuin hyvin. Elämässä on paljon opittavaa eikä tämä ole niistä vähäisin :

TYYNEYSRUKOUS

Jumala,
Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
Rohkeutta muuttaa ne jotka voin,
Ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Idea-apuja tarvitaan !

Huih sentään. Väsy ei väisty, mutta onneksi on viikonloppu. Meiltä on peräti 1 tyttönen (Silja 9v) mammalla yötä, joten on vähän pienempi porukka. Meillä ei ole mahdollisuutta saada noita pikkuisia mihinkään yökylään, joten toisinaan isommat ovat yksin tai korkeintaan kaksin mammalla yön ja joka toinen vkl isänsä kanssa toisessa mummolassa. Amalia ja Emil eivät vielä ole olleet missään..... Mut onneksi lapset kasvaa :o) Silja ja Amalia ovat aika kovia kinastelemaan keskenään, joten hyväkin että toinen riitapukareista on poissa !

Mutta sitten siihen ongelmaan tai tämän bloggauksen aiheeseen : rakas mieheni täyttää ensi kuussa 40v. Hälle sit pitäs keksiä jotain. Joo, ei mitään kallista. Ei siksi etteikö tuo olisi ansainnut vaikka ja mitä vaan siksi että meillä on tosiaan ainakin nyt tarkan markan budjetti ja rahaa ei liikenisi huimasti satasia. Ehkä 20-30 e irtoaisi.

Mutta mitä ihmettä keksin ? Lahjan pitäisi olla todella omaperäinen ja ei mitään massatuotantoa. Ei välttämättä mitään tavaraa..... Vieraita ei sitten ole tulossa kait ketään ja mies ei synttäreitä missään juhlista. Elikkäs jotain pitäisi kuitenkin keksiä meidän :o)

Olen alustavasti aatellut et koko synttäripäivän vois jotenkin huomioida erityisesti tuota ukkokultaa : aamulla, työpäivän aikana, töiden jälkeen, illalla..... Jokin teema tai punainen lankakin vois olla. Josko kellään ois mitään ideaa niin kaikki otettas vastaan.

Hei herra nukkumatti !

Heh, väääsyyytttääää..... Mie oon ihan ratkipoikkipuhki ! Moneen yöhän en oo saanu kunnolla nukuttua yskän ja nuhan takia. Eilen aamusta köhä herätti jo viiden jälkeen. Ja en tietenkään ole ehtiny päivällä levätä. Ajatukset viuhtoo missä viuhtoo ja en pysty aattelee kun nukkumista. Illalla ei sitten taas malta käydä ajoissa maate vaan sitä kukkuu ylhäällä kun talokin on hiljennyt.

Eikä taaskaan ulos pääse. Pakkanen paukkuu, jääkausi tullee ! Edelleen olen sitä mieltä et voisin käydä talviunille ja herätä sitten kun aurinko paistaa lämpimästi :o)

Täydellinen äiti, täydellinen ihminen ja armo

Ai, minäkö ? Nuorempana olin tarkka tyttö seurailemaan muiden äitien tekemisiä ja myöskin tekemättä jättämisiä. Ajattelin että en koskaan tee niin ja en koskaan tee näin. Suunnitelmat olivat selvät. Aion olla lapsilleni se täydellinen äiti, kärsivällinen, aina jaksava, kuunteleva, pullantuoksuinen.... Huh !

Mitä enemmän lapsia meille tuli sitä enemmän ruusunpunaiset suunnitelmani täydellisyydestä alkoi mureta. Luulin että voimavarani ovat ehtymättömät ja jaksan mitä vain, olenhan se täydellinen äiti.

Surffatessani netissä törmäsin illalla tällaiseen Tädellisen äidin myytit -luetteloon.... Siitä ajatus blogata tästä aiheesta sitten syntyi. Onhan se kuitenkin itse elettyä ja koettua sekä myös testattua ;o)

Äidit ovat tietyn ikäisiä, kokoisia ja näköisiä.

Synnytyksessä ja imetyksessä mitataan äitiyttä.

Äitiys on luonteenpiirre.

Äiti rakastuu lapseensa ensisilmäyksellä.

Äidit ovat automaattisesti onnellisia.

Äiti ei ole väkivaltainen.

Äitiys on harmoniaa.

Äiti on lapsilleen tasapuolinen.

Lapsen temperamentti johtuu äidistä.

Yksi äiti riittää.

Ydinperhe on paras.

Kristiina Janhunen, Minna Oulasmaa (toim.): Äitiyden kielletyt tunteet.

Kuka tunnustaa ? Onko itse tullut viljeltyä noita myyttejä ? Tai tuntuuko tutulle että täydellinen, hyvä äiti uhrautuu marttyyrimaisesti lastensa puolesta ? Äitihän jaksaa mitä vain. Äiti on kone.

Noh, sittemmin kyllä tämä "äitikoulu" on tullut käytyä perusteellisesti, lisien kanssa. Ihan ekana oli se kun ei se pieni ihminen herättänytkään mitään ylitsevuotavaa "maailman ihanin olento" -tunnetta.... Rakashan se vauva oli, mutta synnytys kaikkea muuta kuin oppikirjoista (helppo, kivuton ja nopea). Sitä ajatteli että tässäkö tämä nyt oli. Imetyskään ei lähtenyt käyntiin vaikka luulin että helppoahan se on. Jaa-a. 2 kuukautta lypsin parin tunnin välein käsipumpulla vauvalle maidon tuttipulloon JOKA SYÖTÖLLÄ. Niinhän täydellinen äiti tekee....

Samalla lähes joka kerta myös imetin että jos vauva oppisi syömään rinnasta. Oppihan se. Polleana sain ilmoittaa kyseleville että KYLLÄ. Minä imetän ja aion täysimettää kuten teinkin. Kaikki tehtiin oppaiden mukaan. Lasta "prepattiin" 3-vuotiaasta Nallen esikoulutehtävillä ja kuinkas muuten kuin siten että minä, täydellinen äiti, istun vieressä ja olen läsnä. Huh.

Toki toisenkin kohdalla imetys oli se hyvän äidin mitta täysimetyksineen. Eikä lapsille annettu tietenkään tuttia eikä pulloa. Korviketta ei ainakaan kun siitähän tulee se korvatulehdus. Eikös ne tutkimukset niin väitä ? Allergiat ainakin !

Kolmannen kohdalla alkoi jonkunlainen lasku kohti todellisuutta. Eka viikon imetin ja kun käytiin painokontrollissa olikin vauva laihtunut liki kilon. Kätilöopistolla kätilö piti minulle sellaisen palopuheen (mitä kolmannen lapsen äidin pitäisi jo tietää) että ei tosikaan ! Ja minäkö jäin Kätilöopistolle opettelmaan imetystä ? En. Kotimatkalla ostimme Tuttelit ja se myytti oli tuhottu ! Olen hyvä äiti, paras lapselleni, vaikka hän nyt sitä maitoa pullosta saakin. Ja hyvä tyttö tuosta tuli :o)

4. 5. ja 6. onkin sitten pulloruokittuja. Säikähdin niin tuosta Olivian kokemuksesta että imetys sai jäädä osaltani.

Samoin ovat rapisseet siivouspäivät, päivittäiset leipomiset yms.

Ja sitten nämä myytit että hyvä äiti on kärsivällinen jne. Myytinrapisuttajana ovat toimineet uhmaiät ja murrosiät. Kun kaikesta täydellisestä toiminnastani huolimatta olen se maailman tyhmin fossiili, joka ei mitään ymmärrä esikoisen mielestä ja 7 v sanoo et kenenkään muun äiti ei oo tällanen kakkapää...... Siinä ei kuulkaas auta enää pitää mistään aikomuksista kiinni vaan ottaa vastaan se mitä tulee. Murrosikäisen tehtävä on repiä äiti hajalle. Asettaa se oma äiti-ihminen alimmalle jalustalle, jos joskus sillekään. Tehdä mitättömäksi. Samaa pienessä muodossaan tekee nuo pienet parivuotiaat uhmikset.

Väkisinkin tulee välillä mietittyä (ehkä nykyään ei niin usein) että mitäkö olen tehnyt väärin. Missä olen epäonnistunut.

Tästä asiasta riittäisi vaikka maailmantappiin kerrottavaa :o)

Täydellisyyden tavoittelu on saanut jäädä. Tilalle on tullut toiset ajatukset : olen riittävä tällaisenaan, riitän näin. Samalla olen armahtanut itseni tästä täydellisen äidin syndroomasta. Minun ei tarvitse yrittää suorittaa äitiyttä, minun ei tarvitse aina riittää joka paikkaan ja jokaiselle, voin sanoa ei nyt, voin sanoa odota.... Täydellinen en ole eikä minusta tässä elämässä täydellistä tule. Onneksi. Mikä taakka se ihmiselle olisi !

Laitan tähän hajatelmani, sekavahkonkin ajatelmani perään taasen rununpätkän, joka minusta on niin oiva tähän bloggaukseen :

Äidin tiedote

Kylpyhuoneen ovi on lukittu. Älkää viitsikö seisoa siinä puhumassa, ruikuttamassa tai kyselemässä. Odottakaa kunnes tulen täältä. Ovi on tosiaankin lukossa.

Haluan oven pysyvän kiinni. Ei se ole rikki enkä minä ole jäänyt tänne jumiin. Tiedän että olen jättänyt sen lukitsematta tai joskus jopa aukikin. Olin nimittäin teidän synnyttyänne peloissani siitä että tapahtuisi jotain kamalaa sillä aikaa kun minä olin täällä, mutta siitä on kymmenen vuotta, ja haluan nyt vähän YKSITYISELÄMÄÄ.

Älkää kyselkö, kauanko aion viipyä täällä. Tulen ulos sitten kun olen valmis. Älkää tuoko puhelinta kylppärin ovelle. Älkää juosko sanomaan puhelimeen: Hän on VESSASSA! Älkää ruvetko tappelemaan heti kun olen päässyt tänne. Älkää työntäkö pikku varpaitanne oven alta ja heilutelko niitä. Se oli hauskaa silloin kun olitte kaksivuotiaita. Älkää ujuttako oven ali kolikoita, legoja tai muistilappuja. Se kävi tylsäksi jo silloin kun olitte kahden vanhoja.

Jos olette seuranneet minua alakertaan puhellen ja puhutte yhä kun tulette tälle suljetulle ovelle, ystävällisesti kääntykää ympäri, kävelkää poispäin ja odottakaa minua toisessa huoneessa. Kuuntelen teitä mielelläni sitten kun olen siihen valmis.

Niin, ja rakastan teitä yhä.

- Äiti

Elämän syvimipien ajatusten äärellä

Tiedättekös. Teidättekös että elämä välillä puhuttelee ihmistä, näpäyttää, tekee nöyräksi. Kyllä te tiedätte. Väkisinkin mieleen pyrkii ajatuksia kuka olen, mistä tulen, minne olen matkalla.... Näitä ajatuksia selvitellessäni kerran aikoja sitten törmäsin tähän kertomukseen. Se puhutteli minua ja jotensakin en voi lukea sitä ilman että tippahan sitä silmäkulmaan tulee. Haluan jakaa sen kanssanne.




Naisen luominen


Nainen on joskus hankalasti ymmärrettävissä: se tekee kaikkensa ollakseen viehättävä, naisellinen, herttainen, empaattinen ja joustava, sanalla sanoen: nainen. Mutta nainen kokee onnistuneensa tässä tehtävässään vasta, kun mies sanoo hänelle, että ""sä olet hyvä jätkä"".

Koska naista on kieltämättä joskus vaikea ymmärtää, on alla kertomus naisen luomisesta.

Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää.

Paikalle ilmestyi enkeli, joka kysyi:
- Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?

Jumala vastasi:
- Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen; hänessä on oltava 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia; hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla ja ruuan tähteillä; hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan; hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

Enkeli hämmästeli tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää:
- Kuusi paria käsiä! Ei kai sentään!

Jumala vastasi:
- Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äideillä pitää olla kolme silmäparia.

- Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista, enkeli tiedusteli.

Jumala nyökkäsi myöntävästi:
- Jep. Yksi silmäpari on tarkoitettu näkemään suljetun oven läpi samalla, kun äiti kysyy lapsiltaan, mitä he ovat tekemässä, vaikka hän tietää sen kysymättäkin. Toinen pari on niskassa, jotta hän tietäisi, mitä hänen täytyy tietää, vaikka kukaan ei usko hänen tietävän. Ja kolmas silmäpari on kasvoissa. Niiden tarkoitus on katsoa hairahtunutta lasta ja kertoa sanaakaan sanomatta, että äiti ymmärtää ja rakastaa häntä.

Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut.
- Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee loput huomenna.

Jumala vastusteli:
- Mutta kun minä en voi! Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä omaa sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

Enkeli hivuttautui lähemmäs ja kosketti naista.
- Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra.

- Pehmeä hän kyllä on, Jumala myönsi, mutta olen minä tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy.

- Pystyykö hän ajattelemaan, enkeli tiedusteli.

Jumala vastasi:
- Ei ainoastaan ajattelemaan - hän pystyy myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea.

- Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jokin vuotokohta. Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen.

- Ei se ole vuoto, Jumala kiisti, se on kyynel!

- Mikä tarkoitus kyyneleellä on, enkeli kyseli.

Jumala vastasi:
- Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä.

Enkeli oli vaikuttunut.
- Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon, sillä naiset toden totta ovat ihmeellisiä. Naisilla on voimia, jotka saavat miehet ällistymään. He
kantavat lapsia, he kantavat taakkoja, he kamppailevat vastoinkäymisten kanssa, mutta säilyttävät silti onnen, rakkauden ja ilon. He hymyilevät silloin, kun haluaisivat huutaa. He laulavat silloin, kun haluaisivat itkeä. He itkevät ollessaan onnellisia ja nauravat ollessaan hermostuneita. He taistelevat sen puolesta, mihin uskovat. He vastustavat epäoikeudenmukaisuutta. He eivät suostu luovuttamaan silloin, kun uskovat, että asiaan on olemassa ratkaisu. He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat kengät. He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi. He rakastavat ehdoitta. He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja. Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa. He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen. He tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.


Samoin tämän Anja Porion runon äärellä olen monet mietteeni miettinyt.... Sain tämän runon siskoltani aikoinaan ja siitä on varmasti kohta 20v aikaa. Silti se yhä koskettaa....

Ota kädestä tytärtäsi äiti
keinuttele häntä sylissäsi
ohjaa elämän salaisuuteen
kerro uskon voimasta ja Jumalan rakkaudesta.

Irrota kätesi tyttären kädestä äiti
tanssi ilosta hänen kanssaan kun elämä hymyilee
anna nojata sinuun kun tuska yllättää.

Pidä kätesi avoinna äiti
hänen hakea voimaa viisaudestasi ja uskostasi
Pidä kätesi avoimena
ettei hän pelkäisi tulla ja lähteä.

Irrota käsi äidin kädestä tytär
sillä elämä kulkee eteenpäin
ja sinun on kuljettava kauas.

Ravista kätesi vapaaksi tytär
hylkää se mitä et voi ottaa matkallesi perinnöstä
rohkene nähdä myös äidin vääryys ja vajavuus
ota mukaasi vain se mikä auttaa ja vie eteenpäin.

Ojenna kätesi äidille tytär
kerro miten paljon hän sinulle merkitsee
miten monia asioita vasta aikuisena
oman elämän kautta olet oppinut ymmärtämään.

Siunatkaa rukouksissa toisenne äiti ja tytär
sillä suhteenne on ainutlaatuinen
ja täynnä mahdollisuuksia siitä hetkestä lähtien
kun ette enää velo omaa elämäänne toisiltanne.

Anja Porio

Niin, kovin helppoa on kanssaelää toisen kanssa kun menee hyvin, on kivaa ja elämä hymyilee. Eikö ? Olipa se toinen lapsi, aviopuoliso... Olen naimisissa ja olen luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Ne myötämäet ja ilonaiheet ovat niitä, jotka kannattavat läpi vaikeiden aikojen....

Yksi on kuitenkin liki ylitse muiden. Tämä on kannattanut minua läpi elämän siitä saakka kun sen kuulin. Yhä edelleen se jaksaa sykähdyttää.... Tämän myötä hyvää yötä, Jeesus myötä

Jalanjäljet

Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet
hiekassa; toiset hänen omansa
ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri
niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut
elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti,
joten hän kysyi siitä Luojalta.
""Luoja, kun päätin seurata Sinua,
sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina
hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
kun Sinua eniten tarvitsin.""
Luoja vastasi, ""Rakas lapseni, rakastan sinua
enkä milloinkaan hylkäisi sinua.
Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet
hiekassa, minä kannoin sinua.""

M. R. Powers

Lauantain leikit

Noh, onpahan tullut elettyä sitten tämäkin päivä iltaan taudeista huolimatta. Lapset ovat leikkineet ihmeen sulassa sovussa keskenään ja meillä on ollut varsin rauhallista. Sainpa otettua 20 min torkutkin. Mahtavaa ! Äitikin on leikkinyt :o) Nimittäin olen täysi käsi minkään teknisen vempeleen kanssa ja rumplasin kameraani sitten joutessani löytäen siitä varsin mielenkiintoisia juttuja ;oD En muuten tiennytkään että tuo kameranraato on noinkin monipuolinen. Yleensä otan kuvan niillä asetuksilla mitkä siinä sattuu olemaan ja sen kyllä huomaa..... Joo, on meillä ohjekirja, mutta se on niin vaikeeselkonen etten tajua siitä puoliakaan xD

Laitellaan sitten lauantain ratoksi niitä leikkikuvia :


Ekana muksut leikkimässä. Emilillä on siskon vanha Me&I siilipusero 98/104 ja se on varsin mekko tuolle hoikkeliinille. Mut velour on lämmin ja siksi laitoin sen päälle. Meil on nyt legot POP !
Sit sormi osui söheltäessä johonkin napille ja löysin tällaisia erikoisefektejä ;oD Tässä Amalia näyttää miten ison tornin Emilin kanssa tekivät.

Meidän rakas prinsessamme. Äidin tyttönen.


Tää oli neidistä hauska kuva kun on nuo prinsessavarusteet ja kaikki eikä niitä kuvattaessa ollut. Äiti teki taikatemput.

Amalia ja Emil.................vaiko Emil ja Amalia ??? Säiköhdin kovin kun katsoin tätä kuvaa ! Herttinen miten ovat minusta samannäköisiä. Eikö olekkin ? Meil ei yhdetkään vanhimmista tyttösistä ole näin ilmiselvästi samannäköisiä. Huh. Samasta muotista ovat tehty nuo kaksi nuorinta :o)


Nyt jos leikkis ittensä saunaan höyryhengittää kosteaa höyryä että pystys nukkumaan. Saunan jälkeen Vicksiä rintakehälle hierottuna ja lohkottujen sipulien kanssa vällyjen väliin :oD Joskohan ois huomenissa parempi päivä.