Kerää polulta kävyt ja pienet risut.
Raivaa tieltä suuret oksat.
Sytytä pienet tikut ja suuret roihut.
Pidä kädessäsi kynttilää, kun kuulet tuikkujen helinää jos joku ei yksin uskalla.
Ole, silloin valmiina.
Ojenna hänelle kätesi ja anna tuli kynttilästäsi ja johdata hänet jouluun.
Tämän jouluisen runon sai äiti eräänä jouluna nyt jo edesmenneeltä pph:n ohjaajalta. Aikaa on kulunut jo vuosia ellei pari vuosikymmentä, mutta aina vain tämä runo on yhtä ihana.
En tiedä kuka tämän on alunperin kirjoittanut että jos joku tietää niin saa hihkaista :o)
Itse tykkään poltella kynttilöitä.... Samoin ulkovalot ovat tuossa pihapuussamme loistaneet ja toivottavasti johdattaneet monen monta ihmistä pimeällä tiellämme. Yhtä lailla palaa tuli lähes jatkuvasti kynttilälyhdyssä niin ulkona kuin sisälläkin. Tein suuren oivalluksen että lyhtähän voi polttaa samoin sisällä kuin ulkona.
Lyhty on ostettu jostain sisustuskaupasta käytettynä, mutta tykästyin heti tähän !
Tää oli pakko laittaa tänne vaikka on tosi epäonnistunut otos monien muiden blogistien kuvien rinnalla. Tuo puu on koristekirsikka : keväällä puu saa kukista valkoisen hunnun, talvella sen rujous peittyy jouluvaloihin ja lintuset saavat siitä oivan syömispaikan. Kuva on otettu ulko-oveltamme ja samainen näky on tästä tietokoneeltakin :o)
Ja niin, yllätin itseni ja uskaltauduin ekaa kertaa elämässäni tekemään joulukortteja ! En kerro niistä nyt sen enempää, jatkossa sitten. Enkä ole ikänäni kortteja lähetellyt. Miksi postittaisin minusta niin mitätöntä pahvinpalasta toiselle puolen Suomea ? Nyt sitten oivalsin että itsetehdyssä kortissa on se jokin "juju". Siihen voi laittaa palan itsestään, sisimmästään.... Itsetehty kortti on kuin lämmin ajatus : kun tekee korttia niin samalla ajattelee sen saajaa.
Tähän loppuun sopii hyvin meidän tyttösestä tänään otettu kuva synttäripampuloissaan :o)
