perjantai 29. tammikuuta 2010

Idea-apuja tarvitaan !

Huih sentään. Väsy ei väisty, mutta onneksi on viikonloppu. Meiltä on peräti 1 tyttönen (Silja 9v) mammalla yötä, joten on vähän pienempi porukka. Meillä ei ole mahdollisuutta saada noita pikkuisia mihinkään yökylään, joten toisinaan isommat ovat yksin tai korkeintaan kaksin mammalla yön ja joka toinen vkl isänsä kanssa toisessa mummolassa. Amalia ja Emil eivät vielä ole olleet missään..... Mut onneksi lapset kasvaa :o) Silja ja Amalia ovat aika kovia kinastelemaan keskenään, joten hyväkin että toinen riitapukareista on poissa !

Mutta sitten siihen ongelmaan tai tämän bloggauksen aiheeseen : rakas mieheni täyttää ensi kuussa 40v. Hälle sit pitäs keksiä jotain. Joo, ei mitään kallista. Ei siksi etteikö tuo olisi ansainnut vaikka ja mitä vaan siksi että meillä on tosiaan ainakin nyt tarkan markan budjetti ja rahaa ei liikenisi huimasti satasia. Ehkä 20-30 e irtoaisi.

Mutta mitä ihmettä keksin ? Lahjan pitäisi olla todella omaperäinen ja ei mitään massatuotantoa. Ei välttämättä mitään tavaraa..... Vieraita ei sitten ole tulossa kait ketään ja mies ei synttäreitä missään juhlista. Elikkäs jotain pitäisi kuitenkin keksiä meidän :o)

Olen alustavasti aatellut et koko synttäripäivän vois jotenkin huomioida erityisesti tuota ukkokultaa : aamulla, työpäivän aikana, töiden jälkeen, illalla..... Jokin teema tai punainen lankakin vois olla. Josko kellään ois mitään ideaa niin kaikki otettas vastaan.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Hei herra nukkumatti !


Heh, väääsyyytttääää..... Mie oon ihan ratkipoikkipuhki ! Moneen yöhän en oo saanu kunnolla nukuttua yskän ja nuhan takia. Eilen aamusta köhä herätti jo viiden jälkeen. Ja en tietenkään ole ehtiny päivällä levätä. Ajatukset viuhtoo missä viuhtoo ja en pysty aattelee kun nukkumista. Illalla ei sitten taas malta käydä ajoissa maate vaan sitä kukkuu ylhäällä kun talokin on hiljennyt.

Eikä taaskaan ulos pääse. Pakkanen paukkuu, jääkausi tullee ! Edelleen olen sitä mieltä et voisin käydä talviunille ja herätä sitten kun aurinko paistaa lämpimästi :o)

tiistai 26. tammikuuta 2010

Täydellinen äiti, täydellinen ihminen ja armo

Ai, minäkö ? Nuorempana olin tarkka tyttö seurailemaan muiden äitien tekemisiä ja myöskin tekemättä jättämisiä. Ajattelin että en koskaan tee niin ja en koskaan tee näin. Suunnitelmat olivat selvät. Aion olla lapsilleni se täydellinen äiti, kärsivällinen, aina jaksava, kuunteleva, pullantuoksuinen.... Huh !

Mitä enemmän lapsia meille tuli sitä enemmän ruusunpunaiset suunnitelmani täydellisyydestä alkoi mureta. Luulin että voimavarani ovat ehtymättömät ja jaksan mitä vain, olenhan se täydellinen äiti.

Surffatessani netissä törmäsin illalla tällaiseen Tädellisen äidin myytit -luetteloon.... Siitä ajatus blogata tästä aiheesta sitten syntyi. Onhan se kuitenkin itse elettyä ja koettua sekä myös testattua ;o)

Äidit ovat tietyn ikäisiä, kokoisia ja näköisiä.

Synnytyksessä ja imetyksessä mitataan äitiyttä.

Äitiys on luonteenpiirre.

Äiti rakastuu lapseensa ensisilmäyksellä.

Äidit ovat automaattisesti onnellisia.

Äiti ei ole väkivaltainen.

Äitiys on harmoniaa.

Äiti on lapsilleen tasapuolinen.

Lapsen temperamentti johtuu äidistä.

Yksi äiti riittää.

Ydinperhe on paras.

Kristiina Janhunen, Minna Oulasmaa (toim.): Äitiyden kielletyt tunteet.

Kuka tunnustaa ? Onko itse tullut viljeltyä noita myyttejä ? Tai tuntuuko tutulle että täydellinen, hyvä äiti uhrautuu marttyyrimaisesti lastensa puolesta ? Äitihän jaksaa mitä vain. Äiti on kone.

Noh, sittemmin kyllä tämä "äitikoulu" on tullut käytyä perusteellisesti, lisien kanssa. Ihan ekana oli se kun ei se pieni ihminen herättänytkään mitään ylitsevuotavaa "maailman ihanin olento" -tunnetta.... Rakashan se vauva oli, mutta synnytys kaikkea muuta kuin oppikirjoista (helppo, kivuton ja nopea). Sitä ajatteli että tässäkö tämä nyt oli. Imetyskään ei lähtenyt käyntiin vaikka luulin että helppoahan se on. Jaa-a. 2 kuukautta lypsin parin tunnin välein käsipumpulla vauvalle maidon tuttipulloon JOKA SYÖTÖLLÄ. Niinhän täydellinen äiti tekee....

Samalla lähes joka kerta myös imetin että jos vauva oppisi syömään rinnasta. Oppihan se. Polleana sain ilmoittaa kyseleville että KYLLÄ. Minä imetän ja aion täysimettää kuten teinkin. Kaikki tehtiin oppaiden mukaan. Lasta "prepattiin" 3-vuotiaasta Nallen esikoulutehtävillä ja kuinkas muuten kuin siten että minä, täydellinen äiti, istun vieressä ja olen läsnä. Huh.

Toki toisenkin kohdalla imetys oli se hyvän äidin mitta täysimetyksineen. Eikä lapsille annettu tietenkään tuttia eikä pulloa. Korviketta ei ainakaan kun siitähän tulee se korvatulehdus. Eikös ne tutkimukset niin väitä ? Allergiat ainakin !

Kolmannen kohdalla alkoi jonkunlainen lasku kohti todellisuutta. Eka viikon imetin ja kun käytiin painokontrollissa olikin vauva laihtunut liki kilon. Kätilöopistolla kätilö piti minulle sellaisen palopuheen (mitä kolmannen lapsen äidin pitäisi jo tietää) että ei tosikaan ! Ja minäkö jäin Kätilöopistolle opettelmaan imetystä ? En. Kotimatkalla ostimme Tuttelit ja se myytti oli tuhottu ! Olen hyvä äiti, paras lapselleni, vaikka hän nyt sitä maitoa pullosta saakin. Ja hyvä tyttö tuosta tuli :o)

4. 5. ja 6. onkin sitten pulloruokittuja. Säikähdin niin tuosta Olivian kokemuksesta että imetys sai jäädä osaltani.

Samoin ovat rapisseet siivouspäivät, päivittäiset leipomiset yms.

Ja sitten nämä myytit että hyvä äiti on kärsivällinen jne. Myytinrapisuttajana ovat toimineet uhmaiät ja murrosiät. Kun kaikesta täydellisestä toiminnastani huolimatta olen se maailman tyhmin fossiili, joka ei mitään ymmärrä esikoisen mielestä ja 7 v sanoo et kenenkään muun äiti ei oo tällanen kakkapää...... Siinä ei kuulkaas auta enää pitää mistään aikomuksista kiinni vaan ottaa vastaan se mitä tulee. Murrosikäisen tehtävä on repiä äiti hajalle. Asettaa se oma äiti-ihminen alimmalle jalustalle, jos joskus sillekään. Tehdä mitättömäksi. Samaa pienessä muodossaan tekee nuo pienet parivuotiaat uhmikset.

Väkisinkin tulee välillä mietittyä (ehkä nykyään ei niin usein) että mitäkö olen tehnyt väärin. Missä olen epäonnistunut.

Tästä asiasta riittäisi vaikka maailmantappiin kerrottavaa :o)

Täydellisyyden tavoittelu on saanut jäädä. Tilalle on tullut toiset ajatukset : olen riittävä tällaisenaan, riitän näin. Samalla olen armahtanut itseni tästä täydellisen äidin syndroomasta. Minun ei tarvitse yrittää suorittaa äitiyttä, minun ei tarvitse aina riittää joka paikkaan ja jokaiselle, voin sanoa ei nyt, voin sanoa odota.... Täydellinen en ole eikä minusta tässä elämässä täydellistä tule. Onneksi. Mikä taakka se ihmiselle olisi !

Laitan tähän hajatelmani, sekavahkonkin ajatelmani perään taasen rununpätkän, joka minusta on niin oiva tähän bloggaukseen :


Äidin tiedote

Kylpyhuoneen ovi on lukittu. Älkää viitsikö seisoa siinä puhumassa, ruikuttamassa tai kyselemässä. Odottakaa kunnes tulen täältä. Ovi on tosiaankin lukossa.

Haluan oven pysyvän kiinni. Ei se ole rikki enkä minä ole jäänyt tänne jumiin. Tiedän että olen jättänyt sen lukitsematta tai joskus jopa aukikin. Olin nimittäin teidän synnyttyänne peloissani siitä että tapahtuisi jotain kamalaa sillä aikaa kun minä olin täällä, mutta siitä on kymmenen vuotta, ja haluan nyt vähän YKSITYISELÄMÄÄ.

Älkää kyselkö, kauanko aion viipyä täällä. Tulen ulos sitten kun olen valmis. Älkää tuoko puhelinta kylppärin ovelle. Älkää juosko sanomaan puhelimeen: Hän on VESSASSA! Älkää ruvetko tappelemaan heti kun olen päässyt tänne. Älkää työntäkö pikku varpaitanne oven alta ja heilutelko niitä. Se oli hauskaa silloin kun olitte kaksivuotiaita. Älkää ujuttako oven ali kolikoita, legoja tai muistilappuja. Se kävi tylsäksi jo silloin kun olitte kahden vanhoja.

Jos olette seuranneet minua alakertaan puhellen ja puhutte yhä kun tulette tälle suljetulle ovelle, ystävällisesti kääntykää ympäri, kävelkää poispäin ja odottakaa minua toisessa huoneessa. Kuuntelen teitä mielelläni sitten kun olen siihen valmis.

Niin, ja rakastan teitä yhä.

- Äiti




sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Elämän syvimipien ajatusten äärellä

Tiedättekös. Teidättekös että elämä välillä puhuttelee ihmistä, näpäyttää, tekee nöyräksi. Kyllä te tiedätte. Väkisinkin mieleen pyrkii ajatuksia kuka olen, mistä tulen, minne olen matkalla.... Näitä ajatuksia selvitellessäni kerran aikoja sitten törmäsin tähän kertomukseen. Se puhutteli minua ja jotensakin en voi lukea sitä ilman että tippahan sitä silmäkulmaan tulee. Haluan jakaa sen kanssanne.




Naisen luominen


Nainen on joskus hankalasti ymmärrettävissä: se tekee kaikkensa ollakseen viehättävä, naisellinen, herttainen, empaattinen ja joustava, sanalla sanoen: nainen. Mutta nainen kokee onnistuneensa tässä tehtävässään vasta, kun mies sanoo hänelle, että ""sä olet hyvä jätkä"".

Koska naista on kieltämättä joskus vaikea ymmärtää, on alla kertomus naisen luomisesta.

Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää.

Paikalle ilmestyi enkeli, joka kysyi:
- Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?

Jumala vastasi:
- Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen; hänessä on oltava 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia; hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla ja ruuan tähteillä; hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan; hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

Enkeli hämmästeli tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää:
- Kuusi paria käsiä! Ei kai sentään!

Jumala vastasi:
- Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äideillä pitää olla kolme silmäparia.

- Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista, enkeli tiedusteli.

Jumala nyökkäsi myöntävästi:
- Jep. Yksi silmäpari on tarkoitettu näkemään suljetun oven läpi samalla, kun äiti kysyy lapsiltaan, mitä he ovat tekemässä, vaikka hän tietää sen kysymättäkin. Toinen pari on niskassa, jotta hän tietäisi, mitä hänen täytyy tietää, vaikka kukaan ei usko hänen tietävän. Ja kolmas silmäpari on kasvoissa. Niiden tarkoitus on katsoa hairahtunutta lasta ja kertoa sanaakaan sanomatta, että äiti ymmärtää ja rakastaa häntä.

Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut.
- Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee loput huomenna.

Jumala vastusteli:
- Mutta kun minä en voi! Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä omaa sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

Enkeli hivuttautui lähemmäs ja kosketti naista.
- Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra.

- Pehmeä hän kyllä on, Jumala myönsi, mutta olen minä tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy.

- Pystyykö hän ajattelemaan, enkeli tiedusteli.

Jumala vastasi:
- Ei ainoastaan ajattelemaan - hän pystyy myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea.

- Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jokin vuotokohta. Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen.

- Ei se ole vuoto, Jumala kiisti, se on kyynel!

- Mikä tarkoitus kyyneleellä on, enkeli kyseli.

Jumala vastasi:
- Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä.

Enkeli oli vaikuttunut.
- Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon, sillä naiset toden totta ovat ihmeellisiä. Naisilla on voimia, jotka saavat miehet ällistymään. He
kantavat lapsia, he kantavat taakkoja, he kamppailevat vastoinkäymisten kanssa, mutta säilyttävät silti onnen, rakkauden ja ilon. He hymyilevät silloin, kun haluaisivat huutaa. He laulavat silloin, kun haluaisivat itkeä. He itkevät ollessaan onnellisia ja nauravat ollessaan hermostuneita. He taistelevat sen puolesta, mihin uskovat. He vastustavat epäoikeudenmukaisuutta. He eivät suostu luovuttamaan silloin, kun uskovat, että asiaan on olemassa ratkaisu. He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat kengät. He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi. He rakastavat ehdoitta. He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja. Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa. He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen. He tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.


Samoin tämän Anja Porion runon äärellä olen monet mietteeni miettinyt.... Sain tämän runon siskoltani aikoinaan ja siitä on varmasti kohta 20v aikaa. Silti se yhä koskettaa....

Ota kädestä tytärtäsi äiti
keinuttele häntä sylissäsi
ohjaa elämän salaisuuteen
kerro uskon voimasta ja Jumalan rakkaudesta.

Irrota kätesi tyttären kädestä äiti
tanssi ilosta hänen kanssaan kun elämä hymyilee
anna nojata sinuun kun tuska yllättää.

Pidä kätesi avoinna äiti
hänen hakea voimaa viisaudestasi ja uskostasi
Pidä kätesi avoimena
ettei hän pelkäisi tulla ja lähteä.

Irrota käsi äidin kädestä tytär
sillä elämä kulkee eteenpäin
ja sinun on kuljettava kauas.

Ravista kätesi vapaaksi tytär
hylkää se mitä et voi ottaa matkallesi perinnöstä
rohkene nähdä myös äidin vääryys ja vajavuus
ota mukaasi vain se mikä auttaa ja vie eteenpäin.

Ojenna kätesi äidille tytär
kerro miten paljon hän sinulle merkitsee
miten monia asioita vasta aikuisena
oman elämän kautta olet oppinut ymmärtämään.

Siunatkaa rukouksissa toisenne äiti ja tytär
sillä suhteenne on ainutlaatuinen
ja täynnä mahdollisuuksia siitä hetkestä lähtien
kun ette enää velo omaa elämäänne toisiltanne.

Anja Porio

Niin, kovin helppoa on kanssaelää toisen kanssa kun menee hyvin, on kivaa ja elämä hymyilee. Eikö ? Olipa se toinen lapsi, aviopuoliso... Olen naimisissa ja olen luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Ne myötämäet ja ilonaiheet ovat niitä, jotka kannattavat läpi vaikeiden aikojen....

Yksi on kuitenkin liki ylitse muiden. Tämä on kannattanut minua läpi elämän siitä saakka kun sen kuulin. Yhä edelleen se jaksaa sykähdyttää.... Tämän myötä hyvää yötä, Jeesus myötä

Jalanjäljet

Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet
hiekassa; toiset hänen omansa
ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri
niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut
elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti,
joten hän kysyi siitä Luojalta.
""Luoja, kun päätin seurata Sinua,
sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina
hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
kun Sinua eniten tarvitsin.""
Luoja vastasi, ""Rakas lapseni, rakastan sinua
enkä milloinkaan hylkäisi sinua.
Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet
hiekassa, minä kannoin sinua.""

M. R. Powers

lauantai 23. tammikuuta 2010

Lauantain leikit

Noh, onpahan tullut elettyä sitten tämäkin päivä iltaan taudeista huolimatta. Lapset ovat leikkineet ihmeen sulassa sovussa keskenään ja meillä on ollut varsin rauhallista. Sainpa otettua 20 min torkutkin. Mahtavaa ! Äitikin on leikkinyt :o) Nimittäin olen täysi käsi minkään teknisen vempeleen kanssa ja rumplasin kameraani sitten joutessani löytäen siitä varsin mielenkiintoisia juttuja ;oD En muuten tiennytkään että tuo kameranraato on noinkin monipuolinen. Yleensä otan kuvan niillä asetuksilla mitkä siinä sattuu olemaan ja sen kyllä huomaa..... Joo, on meillä ohjekirja, mutta se on niin vaikeeselkonen etten tajua siitä puoliakaan xD

Laitellaan sitten lauantain ratoksi niitä leikkikuvia :


Ekana muksut leikkimässä. Emilillä on siskon vanha Me&I siilipusero 98/104 ja se on varsin mekko tuolle hoikkeliinille. Mut velour on lämmin ja siksi laitoin sen päälle. Meil on nyt legot POP !
Sit sormi osui söheltäessä johonkin napille ja löysin tällaisia erikoisefektejä ;oD Tässä Amalia näyttää miten ison tornin Emilin kanssa tekivät.

Meidän rakas prinsessamme. Äidin tyttönen.


Tää oli neidistä hauska kuva kun on nuo prinsessavarusteet ja kaikki eikä niitä kuvattaessa ollut. Äiti teki taikatemput.

Amalia ja Emil.................vaiko Emil ja Amalia ??? Säiköhdin kovin kun katsoin tätä kuvaa ! Herttinen miten ovat minusta samannäköisiä. Eikö olekkin ? Meil ei yhdetkään vanhimmista tyttösistä ole näin ilmiselvästi samannäköisiä. Huh. Samasta muotista ovat tehty nuo kaksi nuorinta :o)


Nyt jos leikkis ittensä saunaan höyryhengittää kosteaa höyryä että pystys nukkumaan. Saunan jälkeen Vicksiä rintakehälle hierottuna ja lohkottujen sipulien kanssa vällyjen väliin :oD Joskohan ois huomenissa parempi päivä.



Sairastelua ja kiukuttelua pakkasesta

Huoh... En saanut nukuttua. Nenä vuotaa ja olo on tukkoinen. Kiva. Olisi kyllä ollut mukava nukkua univelkoja pois, mutta kun ei niin ei. Kulutin aikaani osallistumalla Prinssit jia Viikarit -blogissa sekä Termittiien äidin blogissa ihanaan arvontaan ja lukemalla muutoinkin mitä muille on tapahtunut.

Pakkanenkin paukkuu eikä loppua näy. Se tietää sitä etten kyllä tässä taudissa ulos pysty menemään. Kiukuttaa, harmittaa ja mieli on mustana :o/ Milloinkohan nämä pahimmat pakkaset helpottavat ? Sisähommiakin kyllä olisi, mutta eipä niitä puolkuntosena jaksa tehdä. Kunpa nuo pienet eivät sairastuisi.

Pitänee keittää iso satsi teetä ja kääriytyä peittojen alle talviunille niin kuin karhut...

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Kuvahaaste

Bongasin tämän haasteen Savon Syvämmestä -blogista. Vaikutti kivalle, joten tartuin toimeen. Ja se itse haaste menee näin:


Etsi digikuvistasi kuva tasan

*puolen vuoden takaa

*yhden vuoden takaa

*kahden vuoden takaa

*jos löytyy, niin myös kolmen vuoden takaa!

Noh, katsotaan mitä löytyy....


½ v:n takaa : Amalia poseeraa :o) Kuva otettu heinäkuun 18-22 päivä. Tarkempaan en muista.


Vuodentakainen kuva viikareista XD Tässä ollaa syömäs olohuoneen pöydällä sipsin jämiä.....

Kahden vuoden takaista ei digikuvista löydy, mutta tässä reilun kolmen vuoden takainen kuva Amaliasta :o)


Voi itku et tulee pienenä nää kuvat.... Mut 4 vuoden takainen digikuva on Amalian ristiäisistä. Tai oikeestaan tyttö kastettiin 26.12.2005. Eli Tapanina 4v sitten :o)

Tää kuva sit on muistaakseni aika tarkalleen 4 vuoden takaa eli rakas ukkoseni sekä meidän tyttömme - Amalia.

Olipa kiva haaste :o)

Silja 9v, vaatenurinaa ja vapaapäivää

Juuh, sitten sattumoisin tulikin tästä päivästä vapaapäivä. Tosin se ei tarkoita et mitään tekemistä ei ole vaan ettei tänään ole minulla töitä. Kotitöitä tosin on ja reippaasti. Osa onkin tullut tehtyä ja osa odottelee inspiraatiota :D Toivotaan että inspis iskee ennen yötä !

Huutistella pitäis meilläkin : Emil on kasvanut vaivihkaa kokoon 98 ja suurin osa 92cm:n vaatteista menee kiertoon. Voi että, just meidän uusretrot.... Osa 92 cm:n vaatteista viel menee hyvin päälle, mutta esim. yöhaalarit alkavat käydä nafteiksi hihoista ja lahkeista. Lindexin puserotkin ovat koossa 92cm liian lyhyitä hihoista. Amalialta menee kiertoon Lindexiä koossa 110cm. Vaikkei neiti ollut joulukuussa kuin 103cm niin silti esim. velourit 116cm alkavat olla passelit. Niitä siis metsästämään samoin kuin puseroita koossa 116. Valikoima mm. huutiksessa noiden em. osalta on varsin epätoivoinen :o/

Eipä tahdo löytyä tai jos löytyy niin en mielellään maksais veloureista jotain 12e.... Vai onko se teistä sopiva hinta ? Lähdeppä täältä tuonne kaupunkiin 25 km:n päähän autottomana. Ja toisaalta olen oppinut tekemään ostoksia kotosalla. Se on vaan niiiiiin helppoa :o)

Että jos jossain sattuu olemaan uutta kotia vailla 116cm Lindexiä (miel. uusretroa) ja pojalle 98cm/104cm niin vinkatkaa ;o)

No mutta sitten minulle kovin rakkaaseen aiheeseen : meidän Silja siljuska täytti siis 8.1 9 vuotta. Tuosta pienestä kääryleestä on kasvanut ihana, valloittava pieni ihminen ! Juhlat on pidetty ja taidettu blogatakkin jo aikaa sitten, mutta vielä tähän laitan kuvia neidin alkutapaleelta.

Silja Isla Miranda 3510g ja 51cm. Syntyi äidin pieni pullaposki Kätilöopistolla :o)


Heh, tässäpä on sitten Olivia ylpeänä isosiskona Siljan Vaavi-sänkyn edessä xD Huom tuo tuttiketju, jossa piti roikkuman ainakin 2-3 tuttia kerrallaan. Neiti siinä sitten maisteli mikä niistä maistui milloinkin parhaimmalle. Tytöillä on muuten ikäeroa 1v8kk. Ja puhumattakaan hienosti itsepuetusta kumisaappaista sekä kaulassa roikkuvasta nuken mekosta......


Pieni tyllerömme parin kuukauden ikäisenä :o) Neiti oli helppo vauva ! Nyt sen sijaan on jääräpäisyyttä tullut iän mukana. Tyypillinen kauris tämä neiti !


Ylpeä isosisko. Siljasta tuli isosisko vajaan 5v:n iässä. Tytöllä oli jo tuolloin varsin terhakkaat otteet asiassa kuin asiassa ja usein hän auttoikin äitiä mm. Amalian syöttämisessä yms.

Ja sitten vapaapäivän ohjelmiin.... Tänään on jo valmistunut mustikkapiirakka Siljan ja Olivian itsepoimimista mustikoista


korvapuusteja


Emilille oma satsi intialaisesta kanasta (miehen siskon resepti) ilman enempiä mausteita


Suunnitteilla olisi vielä pyykkäämistä, huutistelua (vaatteita myyntiin), siivousta.....

Ja täällä pakkanen sen kun jatkuu ! Aamulla oli -23 astetta. Onneksi sain isältä kyydin kirkolle jotta sai kauppaostokset tehtyä. Nyt on hyvä keskittyä sisähommiin ja uneksia keväästä :o)

tiistai 19. tammikuuta 2010

Arkielämää ja sydänkipuja

Niin, meillä on vietetty viime päivinä tavallista arkielämää. Tyttöjen koulut ja harrastukset ovat käynnistyneet kivasti. Olipa tässä pakkasten välillä muutama ihan kiva ulkoilusääkin ja ulkona oltiinkin reippaasti monet tunnit :o)

Terveenäkin ollaan oltu *kop, kop... Tai melkein. Toissa iltana esikoinen alkoi valittamaan että ei saa henkeä. Sydän tuntuu mukamas oudolta. Ei saanut sitten nukuttua ja eilen tuli toinen puoli kasvoista myös "oudoksi". En enää uskalla seurata tätä vaan tytölle on aika tuohon t.keskukseen. Toivottavasti selvittävät mistä moinen johtuu. Eli vähän sekaisin tuntein tähän päivään :o/

Eilen oli vapaapäivä ja tänään työt alkavat myöhemmin, joten tässä tytön lääkäriaikaa ootellessa ehdin päivitellä tätä blogiani. Itse en pääse tyttöä viemään lääkäriin kun hoitolapset tulevat juuri ennen sitä aikaa, mutta isäni lupasi viedä. Autottomana muutoin olisikin mahdotonta saada tällä pakkasella (-20) sairas lapsi lääkäriin. Muutama puhdelinsoitto ja asiat järjestyy :o) Olisi tosin ollut kiva että olisin päässyt sinne tueksi, mutta toisaalta tyttönen on jo 15v ja muuttamassa ensi syksynä kotoa, joten hyvähän tuo on oppia hoitamaan nämäkin asiat itsenäisesti.

Meillä nämä nuoremmat sensijaan porskuttavat entiseen malliin.


Empukka tykkää nykyään poseerata ;o)



6.1 (s.8.1) vietettiin Siljan 9v -synttäreitä. Tuolloin juhlimassa olivat vain kaverit. Suvulle tarjoilut oli samaan aikaan esikoisen 15v -synttäreiden kanssa. Kaveritarjoilu oli makeaa linjaa : jätskiä, karkkia, mokkapaloja, sipsejä....


Nuorimmat ulos lähdössä. Amalian Remu on 110cm ja Emilin Lassie 92cm. Tuo Lassie on osottautunut erittäin onnistuneeksi valinnaksi : käytetty ollaan ahkeraan eikä siinä ole meidän rymypojan jälkiltä pinintäkään kulumaa tms. Puku on edelleen muhkea ja lämmin. Ostin tuon vuosi sitten keväällä Huutiksesta käyettynä :O


Amalia ja Linnea liikuntahallilla. Tytöt palkittiin 30 e:n lahjakorteilla / tyttö. He olivat olleet vuoden aikana jokaisessa KeLiNan järjestämässä jumpassa. Linnea MixTreenissä ja Amalia Naperojumpassa :o)



Emil puolelestaan on laittanut äidin kaapin uuteen uskoon ja sisällyttänyt itsensä sinne xD


Sitten parin päivän takainen löytö : Amalialle luistimet kellarista. Esikko sattui keksimään että vie neidin luistelemaan ja löytyihän meiltä luistimetkin. Tosi hyvin oli neiti osannut luistella ja ilman apuja !


Tämä päivä meneekin sisällä. Ja näköjään koko viikko. Sää ei lauhdu ainakaan tällä viikolla :o(

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Pakkasherra ja synttärit

Pakkanen puree kokonaisen -27 asteen voimalla ! Hui että on kylmää. Oikein puistattaa kun ajattelee että tuonne ulos pitää mennä. Meillähän ei autoa ole ja iltapäivällä on ystävän pojan syntymäpäivät, joten kivat 4km olisi tarvottava "pienessä" pakkasessa.

Ja tuo kuopus. Hänhän ei nuku kuin ulkona, joten pitää miettiä lämpöiset kääreet päälle että poika tarkenee :oD Toivottavasti päivemmällä lauhtuu.

Eilen siis pidettiin esikoisen ja Siljan synttärit. Hyvin meni. Vieraita oli mukavasti : omat vanhempani, yksi siskoista ja veli vaimoineen sekä 3 ystävääni lapsineen. Syötävääkin riitti yli tarpeen. Leivoin 4 pellillistä pizzaa sillä esikolla oli 2 kaveria yökylässä ja he sitten verottivat jo yhden pizzan ;o)

3 pizzoista oli kinkku-ananas ja yksi tulisempi jalapeno-jauheliha-metvursti-tomaatti. Lisänä juusto-kylmäsavulohikierteitä, Daim-valkosuklaakakkua, täytekakkua sekä mokkapaloja. Heräsin eilen aamulla ennen muita siivoilemaan loppuja ja valmistelemaan tarjoiluja. Kaikki oli siis itsetehtyä ja vieraat tykkäsivät. Äiti sanoi ettei enää ikinä teekkään täytekakkua kun ei osaa tehdä samanlaista ;o) Noh, nyt kokeilin tällä reseptillä :

Pohja sienikakkupohja 5 munan

Täyte :

5dl kermaa
2 purkkia Philadelphia tuorejuustoa
vaniljasokeria
2 pussia mariannerouhetta
2 liivatelehteä liotettuna ja sulatettuna kuumaan veteen

Täytteen tein ja levitin jo edellispäivänä maustumaan. Hyvää oli. Päälle sitten hyytelösokeria ja vattuja, reunoille 5dl kermaa.


Hutinaa riitti koko päiväksi. Esikoinen lähti vielä eräälle maatilalle, jossa oli viimekin kesän kesätöissä, joten minulle jäi koirien ulkoilutus (nuorin koira meni tosin mukaan). Aika rätti olin kun lenkit oli tehty ja saunat saunottu. Uni maistoi hyvin :o) Nyt sitten heräilin tuohon järkyttävään pakkaseen.

Torstaina alkaakin jo koulut, mutta 6.1 pitää Silja kavereilleen kaverisynttärit. Niistä kun päästään on seuraavat synttärit miehellä ja seuraavat "isommat" juhlat vasta vappuna kun Olivia täyttää 11v......

perjantai 1. tammikuuta 2010

Uusi vuosi toi mukanaan vauvan......

....... 1.1.1995 meillä oli sylissämme pienen pieni tyttönen 3630g / 50cm. Synnytys oli ollut raskas ja kärsin verenpaineesta. Neidin la oli ollut ja mennyt jo reilu 2 viikkoa sitten. Asuimme ex-mieheni kanssa Helsingissä, muu suku täällä itä-Suomessa. Meillä ei ollut tuolla tuttuja tai ketään keiden kanssa olisimme voineet joulua viettää. Vietimme sen sitten odottaen pientä jouluihmettämme, joka itsepäiseen tapaansa päätti pysyä yksiössään ;o)

Silloin tuli kyllä kierrettyä kaikki konsertit ja kirkot. Ajattelimme että ehkä ensi yönä tulee lähtö. Ei ostettu kinkkua, ei jouluruokia. Mitä sitä kun jäävät happanemaan kun ollaan sairaalassa. Ja kissat, oisimme ehtineet syödä kinkun jos toisenkin :oD

Noh, synnytys oli PITKÄ ! Raketit viuhuivat öisen Helsingin taivaalla. Ex sanoi että tulehan katsomaan miten hieno tulitus. Sai raukka kaarimaljan päähänsä ....... Oksensin ja voin muutoinkin pahoin. Kaiken kruunasi mieskätilö. Kun hän 31.12 tuli yövuoroonsa aattelin mikä ihmeen huoltomies tuolta tulee. Yritin nostaa housuja jalkaan ja lähtä kotiin xD

Eihän tuo mieskätilö mihkään kotiin minua päästänyt vaan sanoi ettei täältä lähtä kuin vauvan kanssa. Siitä asiat alkoivatkin rullata ja sain epiduraalin. Olo oli taivainen ja sen jälkeen on saanut jäädä kaikki "luomusynnytykseen" viittavatkin taka-alalle.

Klo 4:13 pieni esikoisemme näki päivänvalon ensi kertaa :o) Pieni kaurislapsemme. Tuolla tuo tyttö nyt viettää 15v -synttäreitään kahden kaverinsa kanssa. Hui kun aika on mennyt nopsaan.... Tyttö suunnittelee kotoa poismuuttoa : nyt ollaan ysillä ja ensi syksynä alkaa opiskelut jollain eläimiin viittaavalla opinahjolla. Miten paljon tähän viiteentoista vuoteen onkaan mahtunut !

Eipä tuohon aikaan mitään digikameroita meillä ollut, mutta albumista nappasin muutaman otoksen 15 vuoden takaa :oD


Tässäpä kuvassa on jopa blogisti itsekin :o) Esikoinen on vastasyntyneenä.



Ja sitten palatkaamme vuoteen 2010. Neidille on tullut mittaa lisää ja nyt hän on jo minua pidempi, 173cm. Viime yönä ampuessamme raketteja kyllä mietin haikeudellakin esikoisemme vauva-aikaa. Joskin niinhän se on että se on enemmän kuin totta että lapset kasvavat. Eihän heidän tarkoitus olekkaan jäädä vanhempiensa nurkkiin :o) Kun siivet kantavat on aika lentää pois kotoa ja kohta meillä alkaa olla se aika, mutta sitä ennen tunnelmia viime yöltä ja illalta....


Esikoinen antoi koira-ajelua pikkusisaruksille :oD Hauskaa oli !


10v ja Emil. Emil ei pelännyt ollenkaan raketteja !


Amalia ja meidän seuraava synttärisankari Silja 8v (s. 8.1.2001)


Koko sakkia.... Esikolla tuollainen "muotivillityspipo" .


Tjaah.... sitten mussuteltiin sipsejä..... Emil tykkää ylikaiken tuosta dippikastikkeesta.....

Ja tähän loppuun Emilin uudenvuodentervehdys teille kaikille blogini lukijoille XD Ja juu, kuva on sitten Emilin itse itsestään ottama :oD Tuo ottelee noita kuvia vähänväliä ja joskus huonommalla ja joskus taas paremmalla menestyksellä. Nyt oli sitten vuoro ottaa vähän parempi kuva :o)

IHANAA, PAREMPAA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!