Elämän syvimipien ajatusten äärellä

Tiedättekös. Teidättekös että elämä välillä puhuttelee ihmistä, näpäyttää, tekee nöyräksi. Kyllä te tiedätte. Väkisinkin mieleen pyrkii ajatuksia kuka olen, mistä tulen, minne olen matkalla.... Näitä ajatuksia selvitellessäni kerran aikoja sitten törmäsin tähän kertomukseen. Se puhutteli minua ja jotensakin en voi lukea sitä ilman että tippahan sitä silmäkulmaan tulee. Haluan jakaa sen kanssanne.




Naisen luominen


Nainen on joskus hankalasti ymmärrettävissä: se tekee kaikkensa ollakseen viehättävä, naisellinen, herttainen, empaattinen ja joustava, sanalla sanoen: nainen. Mutta nainen kokee onnistuneensa tässä tehtävässään vasta, kun mies sanoo hänelle, että ""sä olet hyvä jätkä"".

Koska naista on kieltämättä joskus vaikea ymmärtää, on alla kertomus naisen luomisesta.

Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää.

Paikalle ilmestyi enkeli, joka kysyi:
- Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?

Jumala vastasi:
- Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen; hänessä on oltava 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia; hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla ja ruuan tähteillä; hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan; hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

Enkeli hämmästeli tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää:
- Kuusi paria käsiä! Ei kai sentään!

Jumala vastasi:
- Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äideillä pitää olla kolme silmäparia.

- Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista, enkeli tiedusteli.

Jumala nyökkäsi myöntävästi:
- Jep. Yksi silmäpari on tarkoitettu näkemään suljetun oven läpi samalla, kun äiti kysyy lapsiltaan, mitä he ovat tekemässä, vaikka hän tietää sen kysymättäkin. Toinen pari on niskassa, jotta hän tietäisi, mitä hänen täytyy tietää, vaikka kukaan ei usko hänen tietävän. Ja kolmas silmäpari on kasvoissa. Niiden tarkoitus on katsoa hairahtunutta lasta ja kertoa sanaakaan sanomatta, että äiti ymmärtää ja rakastaa häntä.

Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut.
- Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee loput huomenna.

Jumala vastusteli:
- Mutta kun minä en voi! Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä omaa sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

Enkeli hivuttautui lähemmäs ja kosketti naista.
- Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra.

- Pehmeä hän kyllä on, Jumala myönsi, mutta olen minä tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy.

- Pystyykö hän ajattelemaan, enkeli tiedusteli.

Jumala vastasi:
- Ei ainoastaan ajattelemaan - hän pystyy myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea.

- Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jokin vuotokohta. Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen.

- Ei se ole vuoto, Jumala kiisti, se on kyynel!

- Mikä tarkoitus kyyneleellä on, enkeli kyseli.

Jumala vastasi:
- Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä.

Enkeli oli vaikuttunut.
- Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon, sillä naiset toden totta ovat ihmeellisiä. Naisilla on voimia, jotka saavat miehet ällistymään. He
kantavat lapsia, he kantavat taakkoja, he kamppailevat vastoinkäymisten kanssa, mutta säilyttävät silti onnen, rakkauden ja ilon. He hymyilevät silloin, kun haluaisivat huutaa. He laulavat silloin, kun haluaisivat itkeä. He itkevät ollessaan onnellisia ja nauravat ollessaan hermostuneita. He taistelevat sen puolesta, mihin uskovat. He vastustavat epäoikeudenmukaisuutta. He eivät suostu luovuttamaan silloin, kun uskovat, että asiaan on olemassa ratkaisu. He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat kengät. He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi. He rakastavat ehdoitta. He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja. Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa. He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen. He tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.


Samoin tämän Anja Porion runon äärellä olen monet mietteeni miettinyt.... Sain tämän runon siskoltani aikoinaan ja siitä on varmasti kohta 20v aikaa. Silti se yhä koskettaa....

Ota kädestä tytärtäsi äiti
keinuttele häntä sylissäsi
ohjaa elämän salaisuuteen
kerro uskon voimasta ja Jumalan rakkaudesta.

Irrota kätesi tyttären kädestä äiti
tanssi ilosta hänen kanssaan kun elämä hymyilee
anna nojata sinuun kun tuska yllättää.

Pidä kätesi avoinna äiti
hänen hakea voimaa viisaudestasi ja uskostasi
Pidä kätesi avoimena
ettei hän pelkäisi tulla ja lähteä.

Irrota käsi äidin kädestä tytär
sillä elämä kulkee eteenpäin
ja sinun on kuljettava kauas.

Ravista kätesi vapaaksi tytär
hylkää se mitä et voi ottaa matkallesi perinnöstä
rohkene nähdä myös äidin vääryys ja vajavuus
ota mukaasi vain se mikä auttaa ja vie eteenpäin.

Ojenna kätesi äidille tytär
kerro miten paljon hän sinulle merkitsee
miten monia asioita vasta aikuisena
oman elämän kautta olet oppinut ymmärtämään.

Siunatkaa rukouksissa toisenne äiti ja tytär
sillä suhteenne on ainutlaatuinen
ja täynnä mahdollisuuksia siitä hetkestä lähtien
kun ette enää velo omaa elämäänne toisiltanne.

Anja Porio

Niin, kovin helppoa on kanssaelää toisen kanssa kun menee hyvin, on kivaa ja elämä hymyilee. Eikö ? Olipa se toinen lapsi, aviopuoliso... Olen naimisissa ja olen luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Ne myötämäet ja ilonaiheet ovat niitä, jotka kannattavat läpi vaikeiden aikojen....

Yksi on kuitenkin liki ylitse muiden. Tämä on kannattanut minua läpi elämän siitä saakka kun sen kuulin. Yhä edelleen se jaksaa sykähdyttää.... Tämän myötä hyvää yötä, Jeesus myötä

Jalanjäljet

Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet
hiekassa; toiset hänen omansa
ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri
niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut
elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti,
joten hän kysyi siitä Luojalta.
""Luoja, kun päätin seurata Sinua,
sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina
hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
kun Sinua eniten tarvitsin.""
Luoja vastasi, ""Rakas lapseni, rakastan sinua
enkä milloinkaan hylkäisi sinua.
Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet
hiekassa, minä kannoin sinua.""

M. R. Powers