Yllätyksien yllätys

Huomenna ois ne miehen 40v- synttärit. Miehellä ei asu sukua tässä mitenkään lähellä (500km) ja sattu vielä työpäiväksikin nuo synttärit. Tässä kaikessa hässäkässä menin sopimaan Me&I -kutsut huomiselle.... No, eipä mitään. Laitoin kutsuja äidilleni, siskolleni perheineen yms. kerroin että meillä on klo 17:00 lastenvaate-esittely. Saanpahan samalla kutsuille vieraat ;o)

Samoin kerroin että mies täyttää 40v ja järkkään yllärikutsut. Ukko luulee et meandit on sunnuntaina ja et me ollaan unohdettu hänen synttärit ! Tadaa..... Huomenna kun mies tulee töistä käsken hänet päiväunille, ottaa muutoinkin pienet levot työpäivän jälkeen kun aamuisin on herätys 5:30. Et tuossa ei hälle mitään ihmeellistä. Tyttöjen kanssa laitellaan pöytä koreaksi ja sitten onkin aika kutsujen ja vieraiden.

Samallahan tässä pidetään miun ja lasten hiihtoloman aloitusta ;o) Joo, ei kovin välkky tapa viettää synttäritä, mutta nyt näin. Perjantaina ja viikonloppuna miul on muuta menoa.....

Eilen leivoin täytekakun pohjan. Tänään sit käyn siskon kanssa kaupoilla. Pitää valjastaa kellarin jääkaappi synttärileipomuksille et ukko ei bongaa niitä keittiön jääkaapista. Tällaista olen suunnitellut siis miehen synttäripäiväksi. Toivottavasti edes vähän tykkää ! Kertoilen sitten miten onnistuivat ;o)

neljännen neljäs

Ja miehän en alkujaan innostunut tästä kuvahaasteesta, mutta uteliaisuus voitti : piti käydä katsomassa mitä siellä neljännessä kansiossa oikein olikaan. Ja siellä oli Amaliasta ja Emilistä kuva heinä-elokuulta -08 Puumalasta perheleiriltä :o) Himppasen on mukulat kasvaneet parissa vuodessa ! Haastehan kuului :

1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Kaikki sitten taitavatkin olla haastettu. En ainakaan keksi ketä ei olisi, mutta jos sellaisia on niin mukaan vaan :oD

Meidän 2½v osaa..........

............ sanoa ärrän. Siis ihan oikeasti tuon vaikeahkon kirjaimen R. Poika yllätti äidin tässä jo kohta 2 viikkoa sitten ja aattelin että kunhan nyt vahingossa sanoo. Ei tuo nyt vahinko ole kun tulee niin selvästi ;oD

Ei kai se mikään ihme ole et osaa. Moni muukin varmasti osaa, mutta kun meillä on se historia et sekä mie että mies (hänen muistaakseen) ollaan oltu vähän laiskoja oppimaan kaikkia kirjaimia. Siskoista Olivia oppi ÄRRÄn esikoulun jouluna ja Silja kävi myöskin pitkään puheterapiaa (liimakorvatauti, infektioastma yms.).

Ja eihän tuo poika sanonut sanaakaan ennen kuin täytti 2v ja nyt puhua pulputtaa minkä ehtii. Ei miula kai enää vauvaa ole :o( Hiukkasen oudolta tuntuu kun poika huutaa siskolleen et "Amsu, mennään leikkimään." "Amsu, tule, lasketaan mäkeä.". Ja mitä muuta tuo osaa

-käydä itse vessassa, on siis päiväkuiva, yöllä varmistuksena vaippa
-syödä itse
-pukea (joo, se pukee vaatteet päälleen)
-laulaa
-leikkiä legoilla, pikkueläimillä ja muiden lasten kanssa
-tyhjentää tiskikoneesta aterimet (ne on tarpeeks alhaalla)
-kouluttaa koiria (Laku, istu. Niin tuo sanoo ja hakee namipalan)
-mennä nukuttamatta nukkumaan
-nukkua pitkään xD (äidin mieleen)

Ja ettei "kehumiseks" mee niin osaa tuo olla välillä oikea EEMELI, joka sotkee, kiukkuaa, härrää siskojen leikeissä, juoksentelee pihasta......

Kaiken kaikkiaan kun aattelee että 2½v sitten tuo pieni oli ihan tosi pieni. Vähän reilu 3kg. Mikä valtava kehitys tässä ajassa tapahtuu, kasvu toki myös. Kaikki nämä jaksavat vieläkin kuudennen lapsen kohdalla hämmästyttää :o)

Laiskiainen vai laskiainen ?

Nuo molemmat kun sopivat minuun täydellisesti ! Olen ollut tänään laiskiainen : heräsin 9:30. Mies heräsi Emilin kanssa 7:30. Eilen tosin pomppasin ylös jo kuuden perästä kun en saanut unta. Edelleen hihhuloin tässä yömekossa vaikka kello on kohta 1. Olkoot. Mihinkäs tässä, valmiissa maailmassa, on kiire ?

Noh, ettei ihan mene laiskotteluksi niin heitin tulelle pari kattilallista hernesoppaa. Putsasin illalla pari kiloa hernettä ja yön herneet saivat uiskennella jääkaapissa vedessä. Voishan nuo ihan huoneenlämmössäkin liottaa, mutta jotenkin karsastan minkään ruuan kovin pitkään pöydällä pitämistä. Tiedän. Olen toisinaan ylihygieeninen. Ainakin jos ruuasta on kyse. Äitini opasti aina että ei syö p***aa eikä sitä muillekaan syötä, joten puhtaus on ruuanlaitossa kaiken a ja o !

Nyt nuo sopat ovat muhineet ja kohta päästään herkuttelemaan :o) Tein toisen kattilallisen äidilleni ystävänpäivä- ja synttärilahjaksi. Äidilläni on 75v -synttärit ylihuomenna. Eipähän tarvitse tehdä, eikä äitini tekisikään, kahdelle ihmiselle noinkin isotöistä ruokaa. Samalla tulella kun nuo meillä tulivat. Vanhempani kun ovat sitä ikäluokkaa etteivät mitään tarvitse ja aina jaksavat tolkuttaa et elkää vaan ostako mitään. No, nyt ei ostettu vaan saavat kattilallisen hernesoppaa.


HERNESOPPA :

1.5 - 2 kg kuivattuja herneitä vettä herneiden peitto ja vähän ylikin
pari puolikasta sian savupotkaa
lajitelma erilaisia ylikypsiä savukinkkuja n. reilu kilo.
vuorisuolaa (tai merisuolaa tai tavallista suolaa) sinappia

- Selvitä herneet ja laita ne likoamaan yön ylitse.
- laita herneet likovedessään tulelle kiehumaan. Kuori vaahto päältä ja laita sekaan potkat.
- anna kiehua parisen tuntia ja selvitä potkista lihat. Lisää lihat soppaan.
- jatka keittämistä pienellä tulella ja lisää savukinkut.
- anna kiehua vielä tunti ja hautua reilusti ja mausta suolalla sekä sinapilla
- hernesopan päälle voit laittaa lautaselle hienoksi hakattua sipulia ja lisää sinappia :oD

Voi turkanen et tuo osaa olla hyvää ! Täytynee viel keitellä toinen satsi.

Mies oli lasten kanssa laskemassa mäkeä. Meil oli tuolla kirkonmäellä laskiaistapahtuma ja muut menivät sinne ja minä jäin laittamaan nukkumaan meidän kuopusta. Toivat tullessaan pari pakettia makkaraa. Takassa tirisivät ja nyt sitten maistuu ulkoilun päälle hiillosmakkara sekä hernesoppa !

Eilinen meni sitten Amalian kaverin 4v -synttäreillä. Juhlat olivat koululla ja kivaa oli :o) Tässä muutama otos juhlista :



Amalia hyppää, Olivia-sisko seuraa taustalla :o)


Silja-sisko näyttää mallia. Neidit tasapainoilee :o)

Tänään havahduin siihen tosiasiaan et hiihtolomaan on tasan 2 viikkoa. Samoin maaliskuun alkuun. Huh, kevät alkaa olla tosiaan ovella.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE :o)

Uusi vauva sukuun

Ainahan sitä välillä tapahtuu jotain hyvääkin :) Viikko sitten lauantaina siskon tyttö sai pikkuruisen poikavauvan :) Kävin eilen sylittelemässä ja nuuhkimassa pientä. Voi miten ihana se pikkuinen olikaan !

Voi sitä nuoren perheen onnea. Se on taas niitä kerran elämässä -juttuja : vain kerran elämässä voit olla esikoisen äiti. Kaikki ne haparoivat otteet. Se jännitys, äidiksi kasvaminen. Tuli niin elävästi mieleen oma elämäni reilu 15v sitten. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Huih.

Pieni mies oli äitini 3. lapsenlapsenlapsi. Äidilläni on 5 lasta, 19 lastenlasta ja nuo 3 lastenlastenlasta. Iso sukuko ? No ei se niin iso ole. Sopiva.

PELKO

Tänään

Jokaisessa viikossa on kaksi päivää, joista emme
koskaan saisi olla huolissamme. Kaksi päivää,
joita ei saa rasittaa peloilla eikä epäilyksillä.

Toinen päivistä on eilinen erehdyksineen ja huolineen;
virheineen ja vikoineen; suruineen ja tuskineen.
Eilispäivä on ikuisiksi ajoiksi vetäytynyt pois
vaikutuspiiristämme. Kaikki maailman mammonat
ovat riittämättömiä tuomaan takaisin eilistä.

Emme voi peruuttaa yhtään tekoa jonka olemme
tehneet; emme voi pyyhkiä pois yhtään sanottua sanaa.
Eilispäivä on vain yksinkertaisesti ollut ja mennyt.

Toinen päivistä taas on huominen.
Se on yhtä kaukana kuin eilinen - saavuttamattomissa.

Huomisen aurinko nousee joko loistavana
tai pilvillä verhoiltuna.
Mutta se nousee!

Meillä ei ole mitään osuutta huomispäivään ennen
kuin aurinko nousee, sillä huomista ei vielä ole.

Näin meillä jää vain yksi päivä.
Tänään!

Elä siis ja nauti tästä hetkestä. Nyt on tänään.
Tee sille jotain ennen kuin siitä tulee eilinen.

Hitto sentään nuo sanat koskettivat ! Avasin Positiivareiden sivut etsiäkseni jotain lohduttavaa tämän kaiken keskellä ja tuohan siellä oli, ihan nenäni edessä, kaivelematta, etsimättä....

PELKO ! Se iski minuun kuin loinen. Imi voimani parina viime päivänä. Tiistai kun vielä valkeni ihan normaalipäivänä. Iltapäivällä huomasin että olinko roiskinut paidalleni mitä vai mitä roiskeita siinä on. Kuin kone alitajunta sanoi että katso rintaasi ja katsoinkin. Se halvatun veri tuli toisesta rinnastani. Parahdin itkuun sillä en tiennyt muuta syytä moiseen kuin syöpä !

Soitin ihanalle työterveyshoitajalleni ja sain ajan jo seuraavaksi päiväksi. Arvatkaapa nukuinko ? Ihana mieheni oli kuitenkin erittäin suurena tukena ja jaksoi lohduttaa.... Vähän helpotti kun lääkäri ei löytänytkään mitään, vaan siis sitä verta oli, ei muuta. Kerrankin oli sanaton.... Tuntui kuin leijailisin kehoni ulkopuolelle ja seurailisin tätä kaikkea ulkopuolisena.... Terveydenhoitaja oli todella myötämielinen ja sanoi että hänpä selvittää menisikö mammografiaan yksityiselle vaiko julkiselle. Julkiseen on kuulemma kuukauden jono. Lääkäri kysyi antaisiko rahatilanne myötä yksityiselle. Eihän se anna, mutta arvatkaapa ootanko kuukauden ? Kuka teistä odottaisi ?

Hoitaja soitteli ja kyseli. Hinta 100e ja pääsisin jo seuraavana päivänä (eilen kävin) mammografiaan yksityiselle. Eipä tullut mieleen millä makselen :o/ Ajatus pyöri vain siinä et äkkiä selville mikä tää homma on.

Pääsin vain kotiin ja terveydenhoitaja soittikin että mammo olisi ILMAINEN. Voitteko kuvitella ? Mikä tuuri. Homma selviäisi heti ja ei vielä maksaisikaan mitään !

Kaikki tapahtui niin nopeasti ja mieleen ehti tulla kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Ruokahalut menivät, samoin unet. Ihana lääkärini kuitenkin ymmärsi kirjoittaa sairaslomaa ensi tiistaihin ja sen otinkin vastaan.

Mutta..... milläs mammografiaan menen ? Hoitolapset saivat varahoidon, mut entä omat ? Minne laitan 2 ja 4 vuotiaat ? Entä pystynkö menemään lija-autolla ? Matkaa on 25km eikä meillä omaa autoa..... Keräsin kaiken rohkeuteni ja lompsin äidin luo. Lääkärin ajan esikoinen oli vahtimassa pieniä, samoin eilen. Hän vei tänä aamunakin Amalian kerhoon :o) Ihana tyttö tuo esikoinen !

Äitini sanoi et ilmanmuuta autetaan ja viedään. Kaikki meni kuitenkin niin että lähdin eilen mammoon siskoni ja äitini kanssa. Oli ihan kiva kaupunkireissu ja käytiin kahvillakin :o) Sain omaa aikaa lapsista ja pääsin Lindexillekin..... En vain osannut nauttia noista onnenmurusista :o/

Tänä aamuna sitten sain tulokset : EI SYÖPÄÄ !!!!!!!!!!!!!!!!!!! MUTTA suositellaan duktografiaa, joka on rintatiehyiden varjoainekuvaus tms. Sinne ootellaan ei-kiireellistä kutsua. Maitotiehyet olivat laajentuneet siitä mistä veri tuli. Mitään patologiseen viittaavaa ei kuitenkaan löytynyt. Ruokahalukin palasi ja nyt olen puputtanut leipää yms. itseni turvoksiin..... :o/

Voitta vain kuvitella mikä olo oli ! Nyt voi olla kuitenkin huojentunein mielin ja odotella maanantain lääkäriä. Siellä tehdään jatkosuunnitelmat. Eiköhän elämä voita. Nautitaan siis tästä päivästä ! Ei murehdita huomista. Ja murehditaan vasta kun aihetta siihen on. Nää on silti niitä asioita, jotka näpäyttävät.... Pysäyttävät. Laittavat ajattelemaan.

Eilenkin tuossa sohvalla istuessani mietin onko se sittenkään niin tärkeää mihin mies hylkää vaatteensa, murustaako keittiön, jättääkö maitopurkin pöytään, kaivaako nenäänsä.... Onko se sittenkään suuttumisen arvoista jos lapsi sotkee keittiönkaapit, likaa lattian, kaataa maidon, valvottaa yöllä..... Ajatelkaa ! Saan olla vielä mukana noissa kaikissa :o) Elämässä rakkaitteni kanssa. Saan olla näkemässä nuo kaikki. Yritän olla onnellinen juuri nyt, tässä hetkessä.

Tähän vielä sopii Tyyneysrukous paremmin kuin hyvin. Elämässä on paljon opittavaa eikä tämä ole niistä vähäisin :

TYYNEYSRUKOUS

Jumala,
Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
Rohkeutta muuttaa ne jotka voin,
Ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.