tiistai 16. huhtikuuta 2013

Minun pieni poikaseni ♥

Minun poikaseni on nyt 5v9kk. Tarmokas ja iloinen ♥ Pitkään olen tätä ruotinut päässäni että kirjoitanko täällä tästä vaiko en, mutta koska haluan että asiasta puhutaan niin kyllä, kyllä kirjoitan, avoimesti. Eli poikasellani on selektiivinen mutismi. Mitä todennäköisemmin. Kirjallisena ei tuota olla saatu, mutta näin se vain on.

Tämä tarkoittaa sitä että poika puhuu kotona taukoamatta, on kuin papupata. Vieraille ihmisille, etenkin aikuisille, ei poika puhu mitään. Tässä pitää erottaa sitten ujous ja puhumattomuus ! Eli poika ei saa sanaakaan suustaan vaikka niin haluaisi. Sanat eivät vain tule ulos. Älyllisestihän Emil on täysin normaali. Poika oli todella villi kolmeen ikävuoteen asti. Sen jälkeen hän lopetti vain puhumisen vieraille. Samalla hänestä tuli paljon rauhallisempi ja harkitsevaisempi, todella kiltti. Kysehän ei ole mistään henkeä uhkaavasta asiasta, mutta kyllä äidin sydän on läikähtänyt monenmonta kertaa eikä itsesyytöksiltäkään ole vältytty. 

Selektiivisestä mutismista tiedetään hyvin vähän. Mutistilapsia (selektiivinen) on 0.7-2% väestöstä... Itse en tiennyt koko asiasta ennen tätä meidän pojan juttua. Paitsi etten minä tiennyt niin ei kukaan muukaan lähipiiristä. Moniin eri tilanteisiin ollaan jouduttu kun onhan tuo kommunikaatio aika oleellista näin ihmisten välillä. Tämän takia poika on ollut päiväkodissa viime lokakuusta asti vaikka itse olen kotona perhepäivähoitajana. Meidän pojallamme on puutteelliset vuorovaikutustaidot, jotka ovat kyllä huimasti parantuneet päiväkodissa olon aikana :) Nyt hänellä on kavereitakin päiväkodissa ♥

Aluksi oli hankalaa : poika yritti toisena päivänä karata, huusi ja itki. Tämä ei toistunut kylläkään sen jälkeen. Keksimme laittaa keittiön pöydälle tonttupussin : pussi, johon tonttu tuo joka aamu pienen yllätyksen. Se ei ole välttämättä iso vaan joku tarra, joskus pikkuinen vanukas, superpallo....  Joulupukki toi oman smurffiherätyskellon, jonka ääneen oli kiva herätä :) Näin aamusta saatiin mieluinen ja oli "hyvä syy" herätä ja päiväkotiinlähtö tapahtui vähän kuin huomaamatta. No, nyt ei kyllä olla aikoihin tarvittu noita houkuttimia vaan useimmiten päiväkotiinlähtö tapahtuu uittaäänittä.

Paitsi..... Emil saa välillä suunnattomia kiukkukohtauksia. Nekin ovat vähenemään päin onneksi. Jos aamulla sattuu hoputtamaan poikaa tms. niin hän menee suunniltaan ja alkaa itkeä. Sekin onneksi menee ohi eikä hän silloin visko tavaroita yms. vaan vain huutaa.... Päiväkodissa hän on kuulemma yhtä hymyä :) Useimmiten kyllä kotonakin ♥ mutta kun tulee hampaidenpesu niin  alkaa sama laulu " ei pestä, ei tahnaa..." koska tahna maistuu pojan suussa omituiselle. Tähän kun liittyy jotensakin aistiyliherkkyyttä. 

Syömistilanteet ovat välillä myös hankalia : poika ei syö makeaa ei esim rusinoita, puuron opetteli syömään päiväkodissa, hilloa ei pysty syömään, ei kermavaahtoa..... päviäkodissa kun usein välipalalla tarjotaan makeaa. Pannukakun kanssa on hilloa ja jäätelönkin kanssa.... Joitakin kiisseleitä on myös oppinut syömään. Ruokavalio oli aika suppea päiväkotiin mennessä, mutta nyt sekin on laajentunut. Eihän sitä makeaa tarvitsekkaan syödä ! Kunnon ruoka ruoka-aikaan menee :)

Eikä tässä vielä kaikki. Kesä tulee ja sen jälkeen syksy. Emilin eskari alkaa ja jos saamme eskarikyydin niin sitten pitää vielä "hinkua" taksi tuomaan/viemään kotiovelta. Meillä kun on se systeemi että Amaliakin olisi joutunut mennä tuohon päätien varteen, mutta sain tingattua kyydin lähimpään risteykseen.

Tämäkään ei meidän kohdalla riitä : jos taksi yrittää jättää pojan väärällä pysäkillä pois ei poika takuulla sano et ei hänen tähän kuulu jäädä. Sinnehän jää, ties minne. Ja minun on taas mahdotonta lähtä etsimään poikaa kun 4 hoitolasta on nukkumassa.... Näitäkin kun on meidän kylällä meinannut sattua jopa Amalian eskariaikaan. Tuohon taas liittyy pojalla pelkoja : sanoo ettei uskalla mennä. Pelottaa kun ei pysty puhumaan.... Uskon että kunhan kaikki alkaa rullaamaan niin hyvin menee :)

Mutta tässä vain pintaraapaisu. Kukaan ei tiedä alkaako poika puhua ja milloin. Voi olla että ensi syksynä, seuraavana vuonna tai sitten... tai myöhemmin. Voi olla että koko peruskoulu mennään "hiljaisesti". Mutta se on sitten sen ajan murhe. Uskon että kaikesta selviää ja kaikki hoituu. 

Mutta nyt lähden parantelemaan itseäni : illalla nousi kuume lähes 39 asteeseen... lisänä mellevä yskä :( sairaslomaa viettelen tämän ja huomisen. Toivottavasti sitten pääsisi jo sorvin ääreen.

Loppuun uudenuutukaisia kuvia poikasestamme ♥




                                                          ♥ Miun oma suklaaparta :D ♥
 

2 kommenttia:

pikkupikkuriikki kirjoitti...

Hei vaan Äiti kuudelle! Kiva että jaoit tietoa ja kokemaanne pojasta ja selektiivisestä mutismista, pitkästä aikaa blogeja käyn kurkkimassa ja näitä "tuttuja" tietenkin...itsehän laitoin oman blogini vain albumi käyttöön itselle ja Liljalle eli suljin sen "ulkomaailmalta" ja sempä vuoksi enää hyvin harvoin blogeja lueskelen.
Mä itse epäilin Liljalla tuota selektiivistä mutismia myös mutta meillä se lienee ujoutta ja arkuutta, Lilja ei edelleenkään puhu vieraille aikuisille(on siis saman ikäinen kuin teijen poika, täyttää syyskuussa 6v) mutta puhuu kumminkin tutuille aikuisille, vaikkakin arasti...myös päiväkoti meillä on tehnyt hyvää ja Lilja mennyt hurjasti eteenpäin, on reipastunut ja jopa kertoilee asioita kotoa ja lomilta päiväkodissa.
Kaikkea hyvää teille. =) Ja hyvää alkua eskariin pojalle.

Lapsihentoinen kirjoitti...

Minulla on mutismi ja olen 20 vuotias. Pärjään kohtaisesti. Kommunikointi keinoja on monia :-)

elamahiljaisuudessa.blogspot.fi