Joulu tulla jollottaa....

....makkara kakkara kainalossa..... Niinhän se tulee :o) Ja äidin hommat on niin kiireiset.... Kiirettä pitää ettei blogiaan edes ehdi päivittää. Kalenteri on täyttynyt hetkessä lasten joulujuhlista ja muista jouluisista menoista : nyt meillä on ollut jo Siljan 8v musiikkiopiston joulukonsertti ja lukuisia vanhempainiltoja Linnean 12v tiimoilta. Järkkäävät luokkaretkeä Helsinkiin toukokuuksi. Joitain kuvia tässä päivien varrelta kuitenkin halusin tänne ladata että itsekin tiedän missä mennään.

Tänään on Me&I kutsut meillä. Kyllä, tytöt paistavat parhaillaan torttuja. Illalla tein 2x Marianne -kääretorttua vettymään jääkaappiin, kiitos Miia reseptistä :o) Mies tuossa juurikin siivoilee ja mamma bloggaa xD Ja mammalla muka kiirusta..... Pitäähän tässä jonkun tietty työnjohtajana toimia....

Tässä ollaan menossa kylämme seurakuntakodille lastenjuhlaa viettämään. Olivia on tulossa suoraan käsityökerhosta Amalia tietty "idoliensa" seurassa kun me muut ehdittiin jo riisua. Neidin kun saa riisua vain isosisko vaikka itse osaa takuulla pukea että riisua, mutta välillä on kai kiva olla "vauva" :o)


Linnea 12v, Amalia ja Emil sekä rakas puoliskoni :o) Taas sisko auttaa.....


Emil "mörön" kimpussa.... Tai tuo maskotti on 4H -kerhon Topi. Emil sanoi kyllä möröksi ja piti hauskaa koko rahalla "mörön" kanssa. Juhlat oli järjestetty MLL:n, Pelan, seurakunnan ja 4H -yhdistyksen toimesta. Oli ihanat juhlat !


Juhlassa oli eri pisteitä, joissa sitten oli kaikenlaista kivaa : askartelua, ongintaa, hiljaisuutta, iltapalaa.....


Kynttilöitä on polteltu ja PartyLite -kutsujakin pidetty !


Ulkoiltukin ollaan. Lumen jälkeen tuli tällainen kuravaatekeli :o(


Ollaan myös kerhoiltu. Tässä perhekerhosta tulossa kylän raitillamme. Amalian toiselle puolella jää virastotalo ja toiselle puolelle iiiiiiiiiiiso pelto.


Samaisella kerhoreissulla tulossa kotio. Emilin laittelen nukkumaan jo kerhosta lähitessä vaikkei häntä tarvitsekaan nukuttaa. Tönäisee vain vaunut ulos niin homma on selvä :oD Tosin traktori on hyvä muistaa laittaa unileluksi....


Sitten ollaan nukuskeltu päiväunosia. Emil edelleen nukkuu sen neljä tuntia vaunuissa. Silloin on äidin Emppuvapaa :o)


Hiuksia on leikelty : tässä mallia näyttää Emil. Takatukka sai edelleen jäädä. Sitä ei leikata !


Amalia ja Olivia tekevät joulun eka torttuset. Luumuhillosta meillä ei niin tykätä, joten nyt sitten on vadelmahilloa.


Kieli keskellä suuta :o) Taikinaa on aina meillä 2kg ja tyttö laittoi itse joka torttuun hillot sekä maalasi (voiteli) ne.


En yleensä harrasta laitella blogiini isopien lasten kuvia, mutta nyt oli pakko ! Ylpeä äiti esittää : Siljan 8v ensiesiintyminen. Kunpa itsellä olisi hitunenkin tämän tyttösen rauhallisuutta, kärsivällisyyttä ja esiintymisintoa ! Siljaa ei jännitä mikään tilanne ja hän on rohkea ja reipas.


Ja tässä sitten soitellaan. Silja o nmiedän tytöistä ainoa, joka soittaa. Jokainen on käynyt toki muskarin. Isommat kävivät Helsingissä ja nämä pienet sitten täällä. Amalia ja Emil eivät vielä ole tosin ehtineet muskariin, mutta viimeistään eskarissa sitten. Itse soitin vuosikaudet pianoa ja viulua.

Tässäpä sitten oli kaikessa "lyhykäisyydessään" meidän tapahtumia :o) Tänään siis ne kutsut ja niistä sitten bloggaan myöhemmin. Ostolakko olisi voimassa, mutta jos jotain edullista Emilille löytyisi ja kivannäköistä. Se pilvipaita ainakin ois meidän mieleen.... Mutta katsellaan !

Lakaise polku jouluun...

Lakaise polku jouluun.
Kerää polulta kävyt ja pienet risut.
Raivaa tieltä suuret oksat.
Sytytä pienet tikut ja suuret roihut.
Pidä kädessäsi kynttilää, kun kuulet tuikkujen helinää jos joku ei yksin uskalla.
Ole, silloin valmiina.
Ojenna hänelle kätesi ja anna tuli kynttilästäsi ja johdata hänet jouluun.

Tämän jouluisen runon sai äiti eräänä jouluna nyt jo edesmenneeltä pph:n ohjaajalta. Aikaa on kulunut jo vuosia ellei pari vuosikymmentä, mutta aina vain tämä runo on yhtä ihana.

En tiedä kuka tämän on alunperin kirjoittanut että jos joku tietää niin saa hihkaista :o)

Itse tykkään poltella kynttilöitä.... Samoin ulkovalot ovat tuossa pihapuussamme loistaneet ja toivottavasti johdattaneet monen monta ihmistä pimeällä tiellämme. Yhtä lailla palaa tuli lähes jatkuvasti kynttilälyhdyssä niin ulkona kuin sisälläkin. Tein suuren oivalluksen että lyhtähän voi polttaa samoin sisällä kuin ulkona.


Lyhty on ostettu jostain sisustuskaupasta käytettynä, mutta tykästyin heti tähän !


Tää oli pakko laittaa tänne vaikka on tosi epäonnistunut otos monien muiden blogistien kuvien rinnalla. Tuo puu on koristekirsikka : keväällä puu saa kukista valkoisen hunnun, talvella sen rujous peittyy jouluvaloihin ja lintuset saavat siitä oivan syömispaikan. Kuva on otettu ulko-oveltamme ja samainen näky on tästä tietokoneeltakin :o)

Ja niin, yllätin itseni ja uskaltauduin ekaa kertaa elämässäni tekemään joulukortteja ! En kerro niistä nyt sen enempää, jatkossa sitten. Enkä ole ikänäni kortteja lähetellyt. Miksi postittaisin minusta niin mitätöntä pahvinpalasta toiselle puolen Suomea ? Nyt sitten oivalsin että itsetehdyssä kortissa on se jokin "juju". Siihen voi laittaa palan itsestään, sisimmästään.... Itsetehty kortti on kuin lämmin ajatus : kun tekee korttia niin samalla ajattelee sen saajaa.

Tähän loppuun sopii hyvin meidän tyttösestä tänään otettu kuva synttäripampuloissaan :o)

Amalia 4v

Niin meidänkin tyttösen syntymästä on vierähtänyt 4 vuotta. Synnytin pienen tylleröisen keuhkokuumeessa : voi sitä yskimisen määrää, kovaa kuumetta, kipuja :o( Pelkoa että pieni saa saman taudin, mutta onneksi muut säästyivät. Pitkä oli toipuminen ja elin kuin sumussa tyttösen elämän ensihetket. Ja pidempäänkin, kun toipuminen vei parisen kuukautta.

Perjantaina havahduin että kai tässä pitäisi jotain leipoa. Olo ei kylläkään vielä ollut sen mukainen että tuntitolkulla keittiössä jaksaisi häärätä, mutta pakkohan se oli. Oli kutsuttu vieraat kuitenkin lauantaiksi. Kaikki kunnia kyllä kuuluu isi-ihmiselle ! Hän hääräsi keittiössä tarjoilujen parissa ja tämä mamma sai jutella vieraiden kanssa :o) LEipominen siis jäi ainoastaan minulle. Tarjoilu oli

- kinkkupizza, tulisempi pizza
-valkosuklaa-vadelma-täytekakku
-mariannetorttu (kiitos Mia blogisi reseptistä)
-appelsiinikuivakakku
-kinkkupiirakka
-parisen laatua keksejä

Tuo täytekakku oli hitti jo esikon rippijuhlissa ja päätin tehdä samanmoisen nytkin. Mian blogissa esittelemä kääretorttu vietiin käsistä ja pizzat maistuivat vieraille.

Samalla esikko piti ensimmäiset Tupperinsa :oD Neito aloitti Tupperin myyjänä vähä aika sitten. On aivan innoissaan tästä. Esittelyjä siis pitää mainostenjaon ja isoiskoulutuksen lomassa xD

Mutta takaisin tyttösen juhlapäivään. Päivän mittaan tuli muisteltua neljän vuoden takaisia aikoja, mitä niistä sitten muisti kun makasi sairaana sängynpohjalla. Aika vain tuntuu menneen niin hurjan nopeaan.... Muistin virkistämiseksi kaivoin esille Amalian kuvia ensiviikoilta :






Tämän kuvan otin siksi kun minusta pikkuinen oli niin pikkuinen (3170g/49cm) Viiru-kissan (7kg) rinnalla ;o) Olin syöttänyt neidin ja sillä välin kisu oli mennyt vauvan sänkyyn. Vaikka laitoin tytön punkkaansa niin ei tuo rontti mihkään tuosta hetkahtanut ;o/

Ja niin on neiti kasvanut. 4v -neuvola on vasta joulkuussa, mutta kotimittauksissa kokoa on vähän reilu metri ja painoa n. 19kg :o) Tässä tuore kuva tältä aamulta :


Tuossa tuo on jo yli tunnin värittänyt lahjaksi saamaansa ponivihkoa. HUOM, tyttö on vasuri, mutta silti tarkkaakin tarkempi väritystouhuissa ! (tähän on pakko nyt lisätä että on kulunut tuosta hetkestä kohta 5 tuntia ja vieläkin neiti värittää vihkoaan xD On kuulemma kohta valmista.) Tässä vielä muutama lahjakuva.


Seurakunta antaa jokaiselle 4v -lapselle kuvaraamatun. Tätä varmasti luetaan !


Äiti ja iskä tiesivät ostaa lahjaksi "petsupeita" :o) Näillä on jo kovasti leikitty.


Kummisetä toi tällaisen ihanaisen kyläilytakin ! On pitsiä ja kimalletta.

Lisäksi tuli väritysjuttuja, pyyhkeitä, palapeli, itsetehdyt villasukat, tarroja, karkkia.... Tosin tyttö on isäänsä tullut ja karkki ei uppoa. Mieluummin suklaa :o) Noh, eiköhän siskot auttane karkkien hävityksessä. Ja noiden lisäksi saatiin vielä vähän rahaa, jotka menevät talvihaalarihankintaan.

Näin on yhdet juhlat taas saatu päätökseen. Isi korjaa loppuja keittiössä ja huomenna palataan taas arkeen. Nyt aletaan valmistella joulua ja kahden seuraavan synttäreitä, joita vietellään 1.1 ja 8.1.

Norsuja talvimaisemissa

Tänä aamuna olikin ihana ylläri kun katsoin ikkunasta ulos :o)


Kuva on otettu ulko-oveltamme koska olen edelleen flunssassa enkä uskalla ulkoilla kun tuo kylmäilma käy henkeen :o(

Mutta nätti oli maisema !

Sitten niihin norsuihin : nämä on toki nähty monessa blogissa jo miljoonaan kertaan, tiedän ;o) Silti esittelen nyt nämä talviset norsut, joita meilläkin päin on näkynyt :o)


Amalia uudessa 116cm:n yömekossaan. Mutta en pienempääkään viitsinyt ottaa.....


Emil uudessa 92cm:n yöhaalarissaan. Tää oli just hyvä näin tää kuva :oD Välittyypä paremmin katsojille millainen veijari meidän "eemeli" on !


Joo ja sit loput ostokset.... 2 yöpukua Empulle 98cm, ruskee yöhaalari Empulle 92cm ja Amalialle ruskee yöpuku 116cm myös :o) Ja tietty yhdet froteepökät 92cm.

Nyt on aikas hyvä satsi noita norsuja meillä, joten riittänevät toviksi.

Minun ystäväni :o)

Opin tänään tässä kaiken sairastelun keskellä meidän 8 v tyttöseltä ihanaisen laulun :o) Toki olen sen aiemminkin kuullut, mutta vasta nyt sanat hahmottuivat kaikessa kokonaisuudessaan. Tässä kerrotaan ystävästä. Laulu lämmittää kuten villasukka, joka molemmissa jaloissa meidän perheellä monella juuri nyt on tässä flunssan keskellä. Jaanpa sen teidän kanssanne :

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemäään
Ota kädestä kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.

Tämän laulun myötä hyvää yötä.

Hunajateetä ja sympatiaa

Juuh, meillä kuuluu jokakolkassa röhröh ja köhköh :o/ Ei, ei ole possuluntsaa ei. On vain tavallinen, lenssu. Tauti taltutti minut ensin : heräsin pe-aamuna nenä tukossa ja siitä se lähti. Sitten eilen oli kuumeessa meidän 8v, tänään tuo 10v ja 12v valittaa kurkkuaan..... Tässä sitä menee tovi kun kaikki sitten sairastetaan mikäsittenikinätääonkaan -tauti.

Kävin itse pe-aamuna possurokotuksen ottamassa. Itse rokotus ei ollut ollenkaan niin paha kuin luulin. Pistos ei sattunut lainkaan ja rokotteen jälkeen oli kauttaaltaan hienoista kutinaa. Nyt vielä pistokohta turvonnut, kuuma ja punainen. Kuulemma normaalireaktio. Ei satu edes kuin siihen pieneen kohtaan eikä siihenkään ellei sitä koske sormella.

Nyt en sitten tiedä johtuuko tästä omasta taudista mikä rokotteesta mikä lunssasta. Päänsärky on ollut melkoisen mellevää tässä parisen päivää myös. Esikko oli viikko sitten poissa koulusta voimakkaan pääsäryn takia. Liekkö on tätä samaa tautia.

Kuitenkin, keitin tuossa äsken pari litraa hunajateetä lapsille. MUTTA, on yksi mutta. Muistattehan että hunajaa saa antaa vain yli 1v lapsille ? Hunaja.net valistaa näin asiaa :

Hunaja on kuumentamatonta elävää ravintoa, joten siinä saattaa esiintyä Clostridium botulinum bakteerin itiöitä. Näitä itiöitä tavataan suhteellisen yleisesti esimerkiksi maaperässä ja pölyssä. Imeväisikäisillä lapsilla ruoansulatuskanavaan päässeet itiöt voivat aiheuttaa sairastumisen, koska ruoansulatuskanavan ja suoliston normaalifloora ei ole vielä kehittynyt.

Hunajaa ei tämän vuoksi suositella alle 1-vuotiaille lapsille ja siksi hunajapakkauksissa on varoitusmerkintä: vain yli 1-vuotiaille.

Yli vuoden ikäisille lapsille ja aikuisille Clostridium botulinum bakteerin itiöt ovat vaarattomia ja he voivat käyttää hunajaa makeutusaineena päivittäin.

Myös odottava tai imettävä äiti voi huoletta käyttää hunajaa, sillä mahdolliset itiöt eivät kulkeudu äidin tai äidinmaidon kautta lapseen.

Yökkäriasiaa ja aidanalitusta

No käydään sitten meidänkin yöpukuasiaa läpi. Nimittäin se on eräs mukavimmista lasten vaateasioista ;o) Olen joskus jopa tarkempi yöpukujen kanssa kuin päiväasujen ja sitten taas toisinaan en ole yhtikäs tarkka. Riippuu vähän mennäänkö aidan alitse vaiko yritetään korkeusennätystä !

Eräs lempiyöpuvuista on ollut ehdottomasti tämä TUTTAn norsuyökkäri ! Tätä kuosia oli body ja pienempi yöpuku. Tämä nykyinen on 92cm ja toivottavast menee vielä pitkään.... Ei vielä ainaskaa varpaat tule jalkateristä ulos :oD Taidan säästää tämän puvun pojan muistojen laatikkoon :


Tämän lisäksi suosikkeja on H&M:n velourhaalari, jossa on selässä dinon "selkäpiikit" sekä BatMan yökkäri, johon kuuluu viitta. Löytyypä sitten 2-osaisiakin pukuja, mutta tosiaan nuo haalarit on suosikkeja !!!

Sitten siihen aidanalitukseen. Yleensä siis meillä käytetään yöpukuja. On tosin päiviä, kuten viime viikon perjantai, että puin torstaina kahdelle nuorimmalle iltapesun jälkeen suoraan seuraavan päivän vaatteet. Emil sai traktoripaidan ja sukkikset. Amalia paidan ja sukkikset. Aamulla sitten laitettiin liivimekko ettei purista yöllä.


Perjantaina nimittäin oli kiire :

6:30 herätys ja koululaiset ylös aamupalalle, oma aamupala
7:00 pienet ylös, lapset vierekkäin ja lapan heille vanukkaat (juuh) nassuun, ohjaan siskot pukemaan pieniä kun puen itseni
7:30 Emil ja Amalia rataisiin ja kohti terv.asemaa Emilin inf.rokotukseen
8:00 Empun rokotus
8:30 Amalia kerhoon
9:00 kotiin vastaanottamaan hoitolapset...........................
.............................

Tuossa ei kertakaikkiaan ole aikaa (jos haluaa nukkua itse mahd. pitkään) rumplata vaatteiden kanssa. Emppukaan ei tarvinnut noiden päälle kuin toppavaatteet ja eikun menoksi ;O)

Tiedän että olen välillä laiska ! Tiedän että oion kurveja toisiaan suoremmiksi ! Tuskinpa siitä kukaan kärsii vaikka joku yö joutuukin nukkumaan päivävaatteissa. Aiemmin jo kerroin etten ole täydellinen eikä minun tarvitsekaan :o)

Mites muut oikoo mutkia suoremmiksi ? Onko muilla "kikkakolmosia" arjessa selviytymiseen ?