PELKO

Tänään

Jokaisessa viikossa on kaksi päivää, joista emme
koskaan saisi olla huolissamme. Kaksi päivää,
joita ei saa rasittaa peloilla eikä epäilyksillä.

Toinen päivistä on eilinen erehdyksineen ja huolineen;
virheineen ja vikoineen; suruineen ja tuskineen.
Eilispäivä on ikuisiksi ajoiksi vetäytynyt pois
vaikutuspiiristämme. Kaikki maailman mammonat
ovat riittämättömiä tuomaan takaisin eilistä.

Emme voi peruuttaa yhtään tekoa jonka olemme
tehneet; emme voi pyyhkiä pois yhtään sanottua sanaa.
Eilispäivä on vain yksinkertaisesti ollut ja mennyt.

Toinen päivistä taas on huominen.
Se on yhtä kaukana kuin eilinen - saavuttamattomissa.

Huomisen aurinko nousee joko loistavana
tai pilvillä verhoiltuna.
Mutta se nousee!

Meillä ei ole mitään osuutta huomispäivään ennen
kuin aurinko nousee, sillä huomista ei vielä ole.

Näin meillä jää vain yksi päivä.
Tänään!

Elä siis ja nauti tästä hetkestä. Nyt on tänään.
Tee sille jotain ennen kuin siitä tulee eilinen.

Hitto sentään nuo sanat koskettivat ! Avasin Positiivareiden sivut etsiäkseni jotain lohduttavaa tämän kaiken keskellä ja tuohan siellä oli, ihan nenäni edessä, kaivelematta, etsimättä....

PELKO ! Se iski minuun kuin loinen. Imi voimani parina viime päivänä. Tiistai kun vielä valkeni ihan normaalipäivänä. Iltapäivällä huomasin että olinko roiskinut paidalleni mitä vai mitä roiskeita siinä on. Kuin kone alitajunta sanoi että katso rintaasi ja katsoinkin. Se halvatun veri tuli toisesta rinnastani. Parahdin itkuun sillä en tiennyt muuta syytä moiseen kuin syöpä !

Soitin ihanalle työterveyshoitajalleni ja sain ajan jo seuraavaksi päiväksi. Arvatkaapa nukuinko ? Ihana mieheni oli kuitenkin erittäin suurena tukena ja jaksoi lohduttaa.... Vähän helpotti kun lääkäri ei löytänytkään mitään, vaan siis sitä verta oli, ei muuta. Kerrankin oli sanaton.... Tuntui kuin leijailisin kehoni ulkopuolelle ja seurailisin tätä kaikkea ulkopuolisena.... Terveydenhoitaja oli todella myötämielinen ja sanoi että hänpä selvittää menisikö mammografiaan yksityiselle vaiko julkiselle. Julkiseen on kuulemma kuukauden jono. Lääkäri kysyi antaisiko rahatilanne myötä yksityiselle. Eihän se anna, mutta arvatkaapa ootanko kuukauden ? Kuka teistä odottaisi ?

Hoitaja soitteli ja kyseli. Hinta 100e ja pääsisin jo seuraavana päivänä (eilen kävin) mammografiaan yksityiselle. Eipä tullut mieleen millä makselen :o/ Ajatus pyöri vain siinä et äkkiä selville mikä tää homma on.

Pääsin vain kotiin ja terveydenhoitaja soittikin että mammo olisi ILMAINEN. Voitteko kuvitella ? Mikä tuuri. Homma selviäisi heti ja ei vielä maksaisikaan mitään !

Kaikki tapahtui niin nopeasti ja mieleen ehti tulla kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Ruokahalut menivät, samoin unet. Ihana lääkärini kuitenkin ymmärsi kirjoittaa sairaslomaa ensi tiistaihin ja sen otinkin vastaan.

Mutta..... milläs mammografiaan menen ? Hoitolapset saivat varahoidon, mut entä omat ? Minne laitan 2 ja 4 vuotiaat ? Entä pystynkö menemään lija-autolla ? Matkaa on 25km eikä meillä omaa autoa..... Keräsin kaiken rohkeuteni ja lompsin äidin luo. Lääkärin ajan esikoinen oli vahtimassa pieniä, samoin eilen. Hän vei tänä aamunakin Amalian kerhoon :o) Ihana tyttö tuo esikoinen !

Äitini sanoi et ilmanmuuta autetaan ja viedään. Kaikki meni kuitenkin niin että lähdin eilen mammoon siskoni ja äitini kanssa. Oli ihan kiva kaupunkireissu ja käytiin kahvillakin :o) Sain omaa aikaa lapsista ja pääsin Lindexillekin..... En vain osannut nauttia noista onnenmurusista :o/

Tänä aamuna sitten sain tulokset : EI SYÖPÄÄ !!!!!!!!!!!!!!!!!!! MUTTA suositellaan duktografiaa, joka on rintatiehyiden varjoainekuvaus tms. Sinne ootellaan ei-kiireellistä kutsua. Maitotiehyet olivat laajentuneet siitä mistä veri tuli. Mitään patologiseen viittaavaa ei kuitenkaan löytynyt. Ruokahalukin palasi ja nyt olen puputtanut leipää yms. itseni turvoksiin..... :o/

Voitta vain kuvitella mikä olo oli ! Nyt voi olla kuitenkin huojentunein mielin ja odotella maanantain lääkäriä. Siellä tehdään jatkosuunnitelmat. Eiköhän elämä voita. Nautitaan siis tästä päivästä ! Ei murehdita huomista. Ja murehditaan vasta kun aihetta siihen on. Nää on silti niitä asioita, jotka näpäyttävät.... Pysäyttävät. Laittavat ajattelemaan.

Eilenkin tuossa sohvalla istuessani mietin onko se sittenkään niin tärkeää mihin mies hylkää vaatteensa, murustaako keittiön, jättääkö maitopurkin pöytään, kaivaako nenäänsä.... Onko se sittenkään suuttumisen arvoista jos lapsi sotkee keittiönkaapit, likaa lattian, kaataa maidon, valvottaa yöllä..... Ajatelkaa ! Saan olla vielä mukana noissa kaikissa :o) Elämässä rakkaitteni kanssa. Saan olla näkemässä nuo kaikki. Yritän olla onnellinen juuri nyt, tässä hetkessä.

Tähän vielä sopii Tyyneysrukous paremmin kuin hyvin. Elämässä on paljon opittavaa eikä tämä ole niistä vähäisin :

TYYNEYSRUKOUS

Jumala,
Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
Rohkeutta muuttaa ne jotka voin,
Ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.