Nimittäin ekana aateltiin ottaa käyttöön suoraan 16 tuuman pyörä. Mut heti todettiin ettei kyllä onnistu ilman apupyöriä. Laitettiin toinen ja heti kohta sitten toinenkin. Helppoa ajaminen näin, eikö ?
Noh, sitten tyttö kuitenkin intti että haluaa ajella ilman apupyöriä. Sain idean et otetaan 12 tuumasesta apparit pois. Siinähän on selkeesti leveemmät renkaatkin ja onhan se pienempi. Ei liian pieni vaan sopiva ettei pelttaisi ajella. Kyllähän sillä meidän Amalia ajelisikin, mutta ei uskalla. Ei sitten muualla kuin nurtsilla ja polkasee muutaman kerran kunnes tökkää jalat maahan ettei kaatuisi :o/ Ihan vain varmuudeksi.
Ajan kanssa hyvä tulee :o) Jos ensi keväänä sitten. Eihän sitä mihinkään kiirus ole. Kunhan vähän aina harjoitellaan.
Ja sitten tuohon isompaan apupyörälliseen yksilöön.... Sanoinko että sillä on helppoa ajella kun on sentäs apupyörät ? Minulla oli vapaapäivä keskiviikkona ja päätettiin lähtä perhekerhoon. Amalia sanoi et haluaa mennä pyörällä ja eikös se vain sovikkin. Osaahan tyttö appareilla ajaa.
Pääsimme ehkä parikymmentä metriä kun käännyin taakseni katsomaan mikä rumina ja räminä sieltä kuuluu : Amaliahan se siellä taluttaa pyöräänsä. Auts ! Kun sillä ois tarkoitus polkea. Joo, ihan kohta äiti, vakuutti typy. Arvannette ettei sillä ajettu koko menomatkaan...
Sitten tullessa kyllä yritettiin, mutta kun apparien mokomat ei ihan yletä maahan ja pyörä on ikäänkuin vinossa joko puolelle tai toiselle. Mahdotontahan se on ajaa aivan kenossa. Taas talutettiin pyörää.
Hajoitukset onkin jatkossa tarkoitus keskittää omille kotikulmille. Ja sitten ensi keväänä uusin voimin jatkaa harjoittelua. Mutta nyt niihin kuviin :
No ei noita kuvia nyt niin montaa ollutkaan, tai olisi, mutta jostain syystä lataus on hitaanlaista ja muksut vinkuaa ulos. Joten nyt haistelemaan raikasta syyssäätä ja jos vaikka opettelemaan pyörällä ajamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti