Vielä täytyy todeta että malli on erittäin istuva ja koko reilu että sopivat takuulla ensi keväänä päähän ! Nämä ovat kotimaista käsityötä parhaimmillaan.
Joops, kamalan huonoja kuvia. En jaksa niitä korjailla missään gimpissä tms. Takana aikas haipakkapäivä. Esikko on TET -harjoittelussa koko viikon eräällä maatilalla ja lupasin hoitaa hänen mainosten jaon tänään (190 taloutta). Tietty ne lehdykät oli lajiteltava ennen tunnin polkemista noihin talouksiin :O/
Puhumattakaan että aamusella laitoin ruuan tekeytymään hoidin omat 4 kouluun, otin vastaan hoitolapset, herätin 2 nuorinta, lähdettiin neljän kanssa perhekerhoon, syötiin, otin koululaiset vastaan, hoitolapset ulos, mainokset.....
Äiti antoi vielä porkkanasosetta josko tekisin laatikoita. En jaksa..... Tässä valmistelen tyttöjen lauantaisia Halloween -bileitä, siivoilen, valmistelen huomista työpäivää, laittelen pikkuisia nukkumaan, annan iltapalaa, kirjoittelen nimiä koepapereihin....
Eipä tarttee taas unta kysellä. Mies vielä sählyssä. Josko sieltä kotiutuu niin unelmien poikamiehen jälkeen vois mennä kahestaan saunaan :o) Pieni rentoutumishetki tällekin päivää.
Se on sitä arkea. Ihanaa, kamalaa arkea :o) Tykkään kun päivät on täynnänsä toimintaa. Ajattelin tänään että olenkohan hullu ? 6 lasta, 2 pientä hoitolasta, 8 kotieläintä..... Sitten vielä "lupauduin" (ehkä) MLL:n johtokuntaan.... Eihän se tietty mitään raskasta ole, mutta millä ajalla ?
Tästä arjesta se on revittävä ilon hetket. Jos sitä odottaa jotain suurta ja ihmeellistä tapahtuvaksi niin sitä saakin odottaa. Arkea eletään ja joka hetkessä on se oma ainutlaatuisuutensa. Välillä onnentunne täyttää koko sydämen. Tämä on MINUN elämää, ihanaa elämää. Kuinka voin olla niin onnekas että saan tätä elää ?
Välillä väsyttää. Tekemättömät työt ja riittämättömyyden tunne kalvavat sisintä. Tässä tulee tutuksi armo. Armahdan itseni. Olen riittävä, riitän siihen mihin minun täytyykin. Olen hyvä juuri tällaisena. En täydellinen. Täydellistä minusta ei saa enkä täydelliseksi tässä elämässä tule.
Kuten joku jo blogissaan kirjoitti niin näihin kuviin, näihin tunnelmiin......
7 kommenttia:
On todella ihanat pipot ja oli mukava lukea pohdintojasi arjesta kiireestä ja väsymyksestä..siinä tuli itsekkin mietittyä tuota itsensä armahtamista...
Kivasti sopii pipot ja lapset on niin suloiset.:)
Vähän samansuuntaisia ajatuksia olen minäkin miettinyt. Tämä arki on nyt minun elämääni. Välillä väsyttää ja ahdistaa, mutta ilon hetkiäkin mukaan mahtuu. Mikäpä sen ihanampaa on kuin vauvan hymy ja märät pusut ja taaperon hauskat jutut...
Jeps tuollaistahan se elämä on,oikea elämä. Hienoa! kyllä jaksat!
Mut sinä olet kyllä ihanan energinen pakkaus ja oot niin aurinkoinen persoona! :o)
Minä olen niin väsy välillä jo näistä neljästä, eikä ole edes hoitolapsia saati elukoita.
Oon siis tuosta energiasta tosi kade! ;D
Kiitos teille :D Pipot tosiaan istuu kuin nenä päähän ! Mietin josko tarkenisivat villakypämyssyn kanssa noilla peräti ulkona ;o)
Kuule,ihan vappaasti saat olla väsyny ja välillä tuntea riittämättömyyttä.Kukapa ei tuntisi sitä joskus,ja kun lapsukaisiakin on ihan kivasti(mulla peräti 8),niin ei todellakaan aika käy pitkäksi.
Bongasin sinut Katrin blogista ja jäin seuraamaan eloasi ihanaa......;)
Tohinaa piisaa teilläkin. Levähdä ja vedä henkeä, anna itsellesi luvan olla väsynyt hetken. Yön yli nukuttua yleensä taas jaksaa oikein hyvin. Siis jos saa nukkua.
Ihanat nuo pipot, voi että!!
Lähetä kommentti